Avainsana maahanmuutto

Tänään meillä oli Porvoossa avoimien ovien päivät sekä aikuissosiaalityön tiloissa, että maahanmuuttajapalveluiden tiloissa. Aikuissosiaalityön puolella en hirveän kauaa ehtinyt aikaani kuluttaa, kun minut jo saateltiin maahanmuuttajapalveluiden puolelle.

Ensimmäinen ja silmiinpistävä asia tässä Porvoossa jo 30 vuotta toimineessa paikassa oli se, että suurimmat maahanmuuttajaryhmät loistivat poissaolollaan täysin. Paikalla ei näkynyt niin venäläisiä, kuin virolaisiakaan, en kyllä bongannut joukosta yhtään aasialaistakaan. Palvelun asiakaskunta näyttääkin koostuvan lähinnä irakilaisista, afgaaneista, syyrialaisista ja afrikkalaisista. Lähinnä juurikin niistä ryhmistä, jotka tilastollisesti kotoutuvat huonoiten. Tämä taitaa olla palveluiden jatkumisen kannalta se oleellinen juttu, jos kotoutuminen olisi yhtä tehokasta kuin venäläisillä ja virolaisilla, niin ei koko toimistoa olisi olemassakaan.

Valitettavasti ihmisiä oli paikalla todella paljon ja henkilökunta vaikuttikin kaiken aikaa niin kiireiseltä, etten viitsinyt esittää tarkentavia kysymyksiä toimiston toiminnasta. Ovienpielissä olevista nimikylteistä kuitenkin päättelin, että tämä on se paikka, joka pitää huolen siitä, että varmasti mikään toimeentuloon ja etuuksiin liittyvä asia ei jää hoitamatta. Ikään kuin paremman palvelun sosiaalitoimisto.

Tarjoilu oli tutun kotimaista, tarjolla oli kahvia, mehua ja täytekakkua. Siitä nauttiessani siirryin nurkkaukseen, jossa soitettiin jotain vierasperäistä musiikkia ja tanssittiin. Seurasin esitystä mukavan tovin, mutta en kuitenkaan päässyt sellaiseen iloiseen ”hurmokseen”, mihin osa suomalaisistakin näyttää pääsevän. Tämä oli nyt sitä iloista musisointia, tanssia ja yhdessä oloa, jota meille Suomeen joudutaan ulkomailta asti tuomaan.

Päätin poistua paikalta, sillä tunsin oloni hieman vieraaksi paikassa, jonka väestä suurin osa oli ulkomaalaisia. Poistuin paikalta samalla hissillä YLE:n naistoimittajan kanssa. Hississä hän esitti minulle ihmettelevään sävyyn kysymyksen, että mitä minä tein siellä. Vastasin, että pitäähän minun kaupunginvaltuutettuna tuntea palvelut, joita kaupunki tarjoaa. Hänelle ehkä oli uutta se, että me perussuomalaiset myös tutustumme niihin asioihin joista me puhumme.

No mitä jäi käteen tästä vierailusta..? Lähinnä tunne siitä, että paikka on nimetty täysin väärin. Jos suurimmat maahanmuuttajaryhmät loistavat poissaolollaan ja enemmistö väestä koostuu iloisesti itämaisen musiikin tahdissa jammailevista lähi-idän ihmisistä, niin maahanmuuttajapalveluiden sijasta voitaisiinkin puhua vaikkapa lähi-idän kultturien edistämiskeskuksesta. Meillä on Suomessa noin 400 kuntaa ja jos niissä suurimmalla osalla on vastaavanlaisia keskuksia, niin tässä touhussa on silloin valtava määrä suomalaisten veroeuroja kiinni näissä maahanmuuttajapalveluiden suojatyöpaikoissa. Miksi näitä palveluita ei voida tarjota jo kotoutumisenkin nimissä samoilta luukuilta kuin kantasuomalaisillekin?

Sopimus tuo siirtolaisille paljon oikeuksia, mutta ei lainkaan velvollisuuksia. Koska mediamme lähes systemaattisesti vaikenee GCM-sopimuksesta, niin ajattelin hieman vielä valottaa sopimuksen sisältöä ja luonnetta. Mikäli aikaa, mielenkiintoa ja kielitaitoa löytyy, niin sopimuksen englanninkieliseen versioon voit tutustua täällä.

Kiistanalainen asia on sopimuksen sitovuus. Väitetään, ettei sopimus ole sitova, mutta saksalainen BZ-lehti on löytänyt siitä 157 kohtaa, jossa sopimukseen jollain muotoa sitoudutaan. Ulkoministeri Soini taas väittää, ettei kyseessä ole sopimus, vaan asiakirja. Mielestäni on samantekevää, mitä nimitystä käytetään, allekirjoitus on osoitus sitoutumiselle. Sitoutumisesta kertoo sekin, että sopimus velvoittaa raportoimaan sen toteutuksesta neljän vuoden välein, ensimmäisen kerran vuonna 2022.

Sopimuksessa pyritään puuttumaan ihmissalakuljetukseen avaamalla siirtolaisille laillisia reittejä. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että siirtolaisten edellytyksiä maahanmuuttoon parannetaan. Puheet siitä, että sopimus ei sallisi laitonta maahanmuuttoa, ovat osittain oikean suuntaisia. Nimittäin nykyisin laittomaksi luokitellusta maahanmuutosta ollaan tekemässä laillista, maahanmuutosta ollaan tekemässä ihmisoikeus. Kuka tahansa voi muuttaa mihin tahansa. Tarkoituksena on mitä todennäköisimmin siirtää Afrikan liikakansoituksesta kärsiviltä alueilta heikompi väestönosa eurooppalaisten lihapatojen ääreen.

Kotouttaminen näyttelee suurta roolia sopimuksessa, eikä liene tule yllätyksenä, että ns.posittivinen diskriminaatio on keinovalikoiman kärjessä. Ohituskaistoja tullaan käyttämään niin perustoimeentulossa, työelämään siirtymisessä kuin myös koulutuksessa. Yrityksen perustamista pyritään helpottamaan, samoin muodollisesti tuntemattomia koulutuksia hyväksymään. Viharikoksista tullaan rankaisemaan ja rasismin paljastamiseen kehotetaan.

Huomionarvoinen seikka on sekin, että myös mediaa pyritään ohjailemaan. Rasismiin tai ”vihapuheeseen” syyllistyneiltä medioilta pyritään katkaisemaan tuki. Tämä tosin ei monellekaan tullut yllätyksenä, mediahan toimii jo nyt YK:n talutusnuorassa, eikä tasavertaisesta tiedonvälityksestä ole kohta jäljellä kuin muisto vain.

Tähän mennessä Puola, Yhdysvallat, Unkari, Itävalta ja Australia ovat ilmoittaneet kieltäytyvänsä allekirjoittamasta sopimusta. Sveitsissä halutaan kansanäänestys asiasta. Tanska on voimakkaasti kritisoinut sopimuksen sisältöä ja harkitsee Australian tavoin jättäytymistä sopimuksen ulkopuolelle.

Saksassa media käy kiivasta keskustelua asiasta ja liittopäivät on sensuroinut 19 kappaletta siirtolaissopimukseen liittyviä kansalaisaloitteita vedoten kulttuurin ja kansainvälistymisen vaarantumiseen. Meillä Suomessa Kansallismielisten liittouma on perustanut sopimusta vastustavan nettiadressin, jonka voit allekirjoittaa täällä. Adressi on noussut nopeaan tahtiin vuoden suosituimmaksi nettiadressiksi.

Rajoittamaton maahanmuutto on uhka suomalaiselle kulttuuriselle ja sosiaaliselle tavalle elää, sekä tuhoaa länsimaisen hyvinvointimme. Suomi ei tarvitse turvallista, järjestelmällistä ja jatkuvaa maahanmuuttoa, vaan kaikkea maahanmuuttoa tulee ylikansallisten sopimusten sijaan toteuttaa kansallisella lainsäädännöllä.