Maahanmuuttajapalvelut vai lähi-idän kulttuurien edistämiskeskus?
Tänään meillä oli Porvoossa avoimien ovien päivät sekä aikuissosiaalityön tiloissa, että maahanmuuttajapalveluiden tiloissa. Aikuissosiaalityön puolella en hirveän kauaa ehtinyt aikaani kuluttaa, kun minut jo saateltiin maahanmuuttajapalveluiden puolelle.
Ensimmäinen ja silmiinpistävä asia tässä Porvoossa jo 30 vuotta toimineessa paikassa oli se, että suurimmat maahanmuuttajaryhmät loistivat poissaolollaan täysin. Paikalla ei näkynyt niin venäläisiä, kuin virolaisiakaan, en kyllä bongannut joukosta yhtään aasialaistakaan. Palvelun asiakaskunta näyttääkin koostuvan lähinnä irakilaisista, afgaaneista, syyrialaisista ja afrikkalaisista. Lähinnä juurikin niistä ryhmistä, jotka tilastollisesti kotoutuvat huonoiten. Tämä taitaa olla palveluiden jatkumisen kannalta se oleellinen juttu, jos kotoutuminen olisi yhtä tehokasta kuin venäläisillä ja virolaisilla, niin ei koko toimistoa olisi olemassakaan.
Valitettavasti ihmisiä oli paikalla todella paljon ja henkilökunta vaikuttikin kaiken aikaa niin kiireiseltä, etten viitsinyt esittää tarkentavia kysymyksiä toimiston toiminnasta. Ovienpielissä olevista nimikylteistä kuitenkin päättelin, että tämä on se paikka, joka pitää huolen siitä, että varmasti mikään toimeentuloon ja etuuksiin liittyvä asia ei jää hoitamatta. Ikään kuin paremman palvelun sosiaalitoimisto.
Tarjoilu oli tutun kotimaista, tarjolla oli kahvia, mehua ja täytekakkua. Siitä nauttiessani siirryin nurkkaukseen, jossa soitettiin jotain vierasperäistä musiikkia ja tanssittiin. Seurasin esitystä mukavan tovin, mutta en kuitenkaan päässyt sellaiseen iloiseen ”hurmokseen”, mihin osa suomalaisistakin näyttää pääsevän. Tämä oli nyt sitä iloista musisointia, tanssia ja yhdessä oloa, jota meille Suomeen joudutaan ulkomailta asti tuomaan.
Päätin poistua paikalta, sillä tunsin oloni hieman vieraaksi paikassa, jonka väestä suurin osa oli ulkomaalaisia. Poistuin paikalta samalla hissillä YLE:n naistoimittajan kanssa. Hississä hän esitti minulle ihmettelevään sävyyn kysymyksen, että mitä minä tein siellä. Vastasin, että pitäähän minun kaupunginvaltuutettuna tuntea palvelut, joita kaupunki tarjoaa. Hänelle ehkä oli uutta se, että me perussuomalaiset myös tutustumme niihin asioihin joista me puhumme.
No mitä jäi käteen tästä vierailusta..? Lähinnä tunne siitä, että paikka on nimetty täysin väärin. Jos suurimmat maahanmuuttajaryhmät loistavat poissaolollaan ja enemmistö väestä koostuu iloisesti itämaisen musiikin tahdissa jammailevista lähi-idän ihmisistä, niin maahanmuuttajapalveluiden sijasta voitaisiinkin puhua vaikkapa lähi-idän kultturien edistämiskeskuksesta. Meillä on Suomessa noin 400 kuntaa ja jos niissä suurimmalla osalla on vastaavanlaisia keskuksia, niin tässä touhussa on silloin valtava määrä suomalaisten veroeuroja kiinni näissä maahanmuuttajapalveluiden suojatyöpaikoissa. Miksi näitä palveluita ei voida tarjota jo kotoutumisenkin nimissä samoilta luukuilta kuin kantasuomalaisillekin?
