Kategoria sote

Viitaten aikaisempaan kirjoitukseeni aluevaltuuston strategiasta tuon tässä nyt esiin, että mitä asioita minä pidän tärkeinä strategian kannalta.

Työvoiman saatavuus

Tällä hetkellä varmastikin jokaisen hyvinvointialueen yksi keskeisin ongelma on työvoiman saatavuus. Vallitseva hoitajapula ja valtiovallan asettamat jokseenkin epärealistiset tavoitteet hoitajamitoituksen ja hoitotakuun suhteen vaativat paljon henkilöstöä, mutta terveydenhuollon ammattilaiset karkaavat yhä enenevässä määrin muihin hommiin. Hoitajat kokevat palkkauksen suurimmaksi ongelmaksi, mutta ongelmia on myös monissa muissa asioissa, kuten työvuorojärjestelyissä ja johtamistavoissa. Näitä ongelmia on pahentanut koronakriisi ja meneillään olevat työtaistelut.

Palkkaongelmat on suurimmaksi osaksi ratkaistava työtaisteluosapuolten välisinä. Palkalla on vaikea lähteä kilpailemaan, koska rahaa on alueilla käytettävissä rajallinen määrä. Sen sijaan työhyvinvointiin ja työolosuhteisiin me voimme vaikuttaa, tässä meidän pitäisi profiloitua Uudenmaan halutuimmaksi työnantajaksi. Meillä on tähän onnistumisen mahdollisuudet siksi, että pienenä alueena me olemme huomattavasti isompia alueita ketterämpiä. Vetovoimaisen työnantajan lisäksi meidän tulisi muistaa myös pitovoima, on erittäin tärkeää, että ihmiset haluavat myös jäädä alueemme palvelukseen.

Taloudelliset realiteetit

Kuten aiemmassa kirjoituksessani toin esiin, pidän taloudellisten realiteettien huomioimista todella tärkeänä. Kun budjetti on valtiovallan määrittämä ja kovin rajallinen, eikä lainaa voida käyttömenoihin ottaa, on asioita osattava priorisoida siten, että tärkeimmät peruspalvelut toimivat aina tilanteesta riippumatta. On etsittävä säästöjä. Hyvinä työkaluina mainitsisin esimerkiksi digitalisaation.

Etävastaanotot ja nettiajanvaraukset ovat hyvä asia silloin, kun rinnalla pidetään aina saatavilla myös perinteinen face-to-face-vastaanotto ja ajanvaraus puhelimella. Porvoossahan me olemme aika ajoin ruuhkautuneen puhelinpalvelun armoilla ja tätä ongelmaa voisi helpottaa se, että osa asiakkaista saisi varattua aikansa netin välityksellä. Joka tapauksessa tärkeää on toimivien peruspalveluiden järjestämisen rinnalla etsiä rohkeastikin uusia ja tehokkaampia tapoja suoriutua asioista.

Palveluiden saatavuus

Itä-Uudenmaan hyvinvointialue on voimakkaasti kaksikielinen alue, joten palvelua on saatava kummallakin kotimaisella kielellä. Sen lisäksi me olemme alueellisesti hyvin laaja alue, meillä on paljon maaseutua ja saaristoa, joiden asukkaiden palveluntarve on myös huomioitava. Isoin kaupunki on yli 50 tuhannen asukkaan kaupunki pienimmän jäädessä alle kahteen tuhanteen asukkaaseen, joten erot kuntienkin välillä ovat huimat. Pitäisi kyetä määrittelemään sellainen yhteinen palvelutaso, joka on kaikkien saatavissa asuinpaikasta riippumatta. Erikoissairaanhoidon osalta on tehtävä kaikkemme sen eteen, että HUS säilyttää sairaalapalvelumme tulevaisuudessakin ja jopa rakentaa meille uuden sairaalan Porvooseen.

Turvallisuus ja varautuminen

Turvallisuus on asia, joka asukastutkimuksissa nousee usein ihmisten eniten arvostamaksi asiaksi. Pelastuslaitoksen toimintaedellytykset on pyrittävä turvaamaan riittävällä rahoituksella, valtiovalta ei tätä tee. Alueen valtakunnalliset riskitekijät, kuten Kilpilahden öljysatama ja Loviisan ydinvoimala on huomioitava. Yhteistyön pelastuslaitoksen ja kuntien kanssa on toimittava saumattomasti, sillä ison kriisitilanteen sattuessa kohdalle kummankin panostusta tarvitaan. Öljyntorjuntavalmius tulisi säilyttää öljyntorjuntarahaston lopettamisesta huolimatta ja jollain tavalla pitäisi pyrkiä turvaamaan myös vapaapalokuntien toimintaedellytykset.

Nämä ovat siis niitä asioita, joita minä haluaisin tulevassa hyvinvointialueen strategiassa nähdä. Kuten huomaatte, nämä ovat konkretiaa, eivät semantiikkaa. Näiden toteutuminen edellyttänee toki sitä, että meillä pitäisi olla myös riittävät mittarit, joilla voisimme seurata tavoitteiden toteutumista.

Kevin Servin, aluevaltuutettu, aluehallituksen jäsen, Itä-Uudenmaan hyvinvointialue

Julkisuuteen on pompsahtanut tieto siitä, että yksityisen sektorin vanhustenhoidossa on jo vuosia laiminlyöty hoitolaitoksille asetettuja velvoitteita.  Vakavia puutteita on löytynyt niin Esperi Care:n hoivakodeista, kuin myös Attendon hoivakodeista. Odotan vielä kuulevani samankaltaisia uutisia myös Mehiläisen hoivakodeista. Kaikille näille on yhteistä se, että liikevoitto pyritään maksimoimaan ja kulut pitämään mahdollisimman alhaisena huolimatta siitä, että toiminnan taso kärsii.

Esperin toimitusjohtaja, hoiva- ja terveysalojen tulokuningatar Marja Aarnio-Isohanni on tänä aamuna ilmoittanut kantavansa vastuunsa ja eroavansa toimestaan. Hän tunnustaa keskittyneensä vain kasvuun ja kannattavuuteen ja laiminlyöneensä henkilöstöasioiden hoitamisen.  Kahdessa vuodessa hän ehti tehdä itselleen 6,33 miljoonan euron tulot.  Aarnio-Isohanni kiistää edelleen Kristiinankaupungissa hoivakoti Ulrikassa tapahtuneen epäillyn kuolemantapauksen, vaikka siitä on maininta Valviran tekemässä keskeytyspäätöksessä.

Sote-uudistusta ajava pääministeri Sipilä on lausunut asiasta seuraavaa:

”Se, että Valvira on tähän puuttunut, on hyvä asia ja kertoo sen, että suomalaisessa yhteiskunnassa valvonta toimii. Tietooni on tullut se, että myös kyseinen yritys on itse myöntänyt virheensä ja myös sitä kautta on edellytykset sille, että toiminta korjaantuu”

Nyt ainakin minulla herää kysymys siitä, että miten valvonnan voidaan katsoa olevan onnistunutta, kun nämä laiminlyönnit ovat saaneet jatkua jo vuodesta 2016 tähän hetkeen saakka siitäkin huolimatta, että ongelmia on tuotu esiin useita kanavia pitkin..? Henkilöstö on yrittänyt tavoittaa johtoa jo parin vuoden ajan ja signaalia ongelmista on tullut myös ammattiliittojen puolelta koskien mm. hoitajamitoituksia ja niin kutsuttujen haamutyöntekijöiden käyttöä.

Nyt, kun sote-asioita edelleen puidaan, niin haluan tuoda esiin erään keskeisen yksityisiä terveyspalveluita koskevan ongelman. Kuten me hyvin tiedämme, niin yksityiset yritykset pyrkivät maksimoimaan liikevoittonsa. Kun hoiva- ja terveyspalveluiden tuottaminen on kilpailutettua sopimusperusteista toimintaa, niin liikevoittoa ei kyetä kasvattamaan tuloja lisäämällä. Näin ollen liikevoittoa voidaan kasvattaa ainoastaan kuluja karsimalla. Kysymys on lähinnä siitä, että miten pitkälle tässä asiassa voidaan mennä ja tämä tapaus osoittaa karusti sen, että liian pitkälle.

Laiminlyönneiltä ei ole vältytty meillä Porvoossakaan.  Ensimmäinen valvontakäynti aluehallintoviraston toimesta Esperin pyörittämään hoivakoti Vuokkoon tehtiin jo vuonna 2017.  Kaupungin tekemistä vuotuisista valvontakäynneistä huolimatta epäkohdat tulivat kaupungin tietoon vasta elokuussa 2018. Vanhusten sijoittaminen hoitoyksikköön lopetettiin syyskuussa 2018. Vuokossa lääkehoitoon olivat osallistuneet henkilöt, joilla ei ollut siihen asianmukaisia lupia. Osa työntekijöistä ei kuulunut terveydenhoidon ammattirekisteri Terhikkiin. Asukkaita oli kohdeltu kaltoin ja siisteyttä oli laiminlyöty. 30 paikkaisessa hoivakodissa oli alimitoitettu henkilöstö, pahimmillaan paikalla oli vain yksi hoitaja, vaikka henkilöstömitoitus oli määritelty olemaan 0,58 hoitajaa asukasta kohti. Hyvin samankaltaisia ongelmia, kun muissakin Esperin hoitolaitoksissa.

Tämä hoivakoteihin liittyvä episodi on malliesimerkki siitä, mitä terveyspalveluiden yksityistämisestä pahimmillaan seuraa. Joko tämä sote-kouhotus voitaisiin pikkuhiljaa lopettaa..?

Kansanedustajaehdokas Kevin Servin, perussuomalaiset Uudenmaan vaalipiiri