Kategoria Liikenne

Ammattikuljettajana saan paljon palautetta polttoaineen hinnasta. Moni varmasti muistaa vielä vuoden takaisen ajan, jolloin bensan keskihinta pyöri siinä 1,5 euron korvilla. Sittemmin se nousi lähes 2,5 euron keskihintaan. Nykyinen hallitus alensi sekoitevelvoitetta 13,5 prosenttiin, mutta keskihinta jäi edelleen sinne kahden euron luokkaan. Valitettavasti alennus oli väliaikainen ja sekoitevelvoitteen on tarkoitus nousta vuoden 2024 alussa. Se on estettävä, sillä se nostaisi pumppuhintaa jopa 50 sentillä.

Polttoaineen hintaan vaikuttaa merkittävästi kaksi asiaa, polttoaineveron suuruus ja sekoitevelvoitteen määrä. Polttoaineveron suhteen on huomioitava, että se tuotti vuonna 2021 lähes 3000 miljoonaa euroa valtion kassaan. Tänä päivänä vielä huomattavasti enemmän. Asiasta ongelmallisen tekee se, että tämä raha pitäisi löytää jostain muualta. Tästä syystä en usko, että kovin suuria polttoaineveron alennuksia on mahdollista toteuttaa.

Sen sijaan sekoitevelvoite on täysin ylimääräinen iso kustannustekijä autoilijoille. Se nostaa polttoaineen hintaa reippaasti, sillä biopolttoaineen valmistaminen on huomattavasti kalliimpaa kuin fossiilisten polttoaineiden jalostaminen. Mikäli sekoitevelvoitetta lasketaan, laskee polttoaineen hinta. Huomionarvoista on kuitenkin se, että samalla valtion verotulot lisääntyvät, sillä biopolttoaineiden verotus on kevyempää. Sekoitevelvoitteen laskemisesta hyötyy siis sekä kuluttaja, että valtio ja siksi sekoitevelvoite pitäisi mielestäni poistaa kokonaan.

Dieselin hintakehitys on myös ollut nouseva ja tänä päivänä se maksaa enemmän kuin bensa. Tästä syystä minulta on usein kysytty, että eikö dieselin käyttövoimaveroa voitaisi poistaa, kun ei siitä verosta näytä olevan mitään hyötyä. Dieselin käyttövoimavero kuitenkin ohjautuu polttoaineen hintaan ja dieselin litrahinta olisi noin 17 senttiä kalliimpi ilman veroa. Tämä ei tuota ongelmaa noin 20 tuhatta kilometriä vuodessa ajavalle yksityisautoilijalle, mutta olisi musertava ongelma ammattiliikenteelle. Tämä ammattiliikenteelle koituva ongelma voitaisiin kuitenkin kuitata ottamalla käyttöön ammattidiesel.

Ammattidieselissä kyse on siitä, että maksettua polttoaineveroa palautettaisiin jälkikäteen yrityksille, jotka harjoittavat kuljetustoimintaa. Monet kuljetusyritykset tuskailevat jo nykyistenkin dieselin hintojen kanssa, joten dieselin käyttövoimaveroa ei voida poistaa ilman ammattidieselin käyttöönottamista. Ammattidieselin käyttöönottaminen vaikuttaisi yleiseen hintatasoon joka sektorilla, sillä lähes jokainen tuote on jossain vaiheessa matkannut kumipyörien päällä. Suomessa noin 90 prosenttia kaikista kuljetuista tavaratonneista siirretään kumipyöräliikenteessä. Ammattiliikenteen osalta ei pidä unohtaa sitä, että myös bussiliikenne on merkittävä ammattidieselistä hyötyvä ala.

Polttoaineen hinnan lisäksi tiestön kunto on huolestuttanut niin yksityis- kuin ammattiautoilijoita. Erityisesti pienemmillä teillä ”pikiukot” ovat tuttu näky lapioimassa asfalttia tiehen syntyneisiin reikiin. Päätiet on saatu pidettyä jonkinlaisessa kunnossa, mutta pienemmät tiet ovat järkyttävässä kunnossa. Oman erityisen huolen aiheuttaa heikentynyt talvikunnossapito, joka tuottaa ongelmia etenkin raskaalle liikenteelle. Välillä on ollut jopa niin liukasta, että pelastuslaitos on joutunut kiinnittämään liinoilla ajoneuvojaan lähialueen puustoon estääkseen niiden luisumisen ojaan saapuessaan onnettomuuspaikalle.  Tiet ovat yhä useammin jopa hengenvaarallisessa kunnossa. Tienpitoon täytyy saada reippaasti lisää rahaa sekä tiestön kuntoon saattamiseksi, että talvikunnossapidon parantamiseksi.

Tällä hetkellä valtio kerää liikenteestä verotuloja yhteensä noin 8000 miljoonaa euroa. Tästä summasta vain noin 1000 miljoonaa käytetään tienpitoon. Tiestön korjausvelka on noin 1600 miljoonaa. Tienpidon määräraha on pysynyt suurin piirtein samalla tasolla jo 15 vuotta, vaikka yhteiskunnan muut kustannukset ovat nousseet. Tähän tarvitaan muutos. Tienpitoon on ohjattava lisää rahaa sekä tiestön kunnostukseen, että talvihoidon laadun parantamiseen.

Mikäli minä tulen valituksi eduskuntaan, lupaan tehdä kaikkeni sen eteen, että tulevat polttoaineen hinnankorotukset estetään ja mahdollisesti pumppuhintoja saataisiin jopa laskemaan. Lupaan tehdä kaikkeni ammattidieselin käyttöön saamiseksi ja pyrkiä edistämään dieselveron poistamista. Pyrin myös tekemään kaikkeni sen eteen, että tiestön kunnostukseen ja talvikunnossapitoon saataisiin lisää varoja. Minua voit äänestää koko Uudenmaan alueella numerolla 345.

Yksi tällä hetkellä mieltäni askarruttava hanke on uuden ratayhtiön perustaminen. Asia arveluttaa minua monestakin syystä, eikä vähiten siksi, että tahtipuikoissa heiluu liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner pääministeri Juha Sipilän tukemana. Hanketta perustellaan sillä, että kestävän kehityksen vaatimukset sekä ilmastonmuutoksen torjuminen edellyttävät liikkumisen ja logistiikan kokonaisvaltaista muutosta. Tarkoituksena on avata junaliikenne kilpailulle.

Perustettava osakeyhtiö muodostaa konsernin perustamalla seuraavat tytäryhtiöt:

• Hankeyhtiö Suomi-rata
• Hankeyhtiö Turun tunnin juna
• Kalustoyhtiö
• Kiinteistöyhtiö
• Rail Baltica -yhtiö

Hankeyhtiöt Suomi-rata ja Turun tunnin juna ovat ratahankkeita edistäviä yhtiöitä, joihin on tarkoitus saada mukaan ratahankkeista hyötyviä kuntia ja yrityksiä. Kuntien osalta hieman ihmettelen, että mistä ne meinaavat leikata varat ratayhtiösijoituksiin, kun yhä useampi kunta taistelee velkaantumista vastaan, eikä budjettimäärärahoilla meinata saada edes peruspalveluita pyörimään, kuten nyt viimeaikoina olemme saaneet huomata vanhustenhoidon osalta.

Kalustoyhtiöön siirretään kaikki VR-yhtymän taajamaliikenteessä käytettävät sm2– ja Sm4-junat. Kalustoyhtiö hankkii kilpailutettavaa junaliikennettä varten uutta henkilöliikennekalustoa, sillä junaliikenteessä kilpailevien yksityisten yritysten on ilmeisesti tarkoitus käyttää sekä valtion nykyisin omistamaa junakalustoa, että valtion varoilla hankittavaa uutta kalustoa.

Kiinteistöyhtiön tarkoitus on varmistaa kilpailuneutraali ja tasapuolinen pääsy asemille, terminaaleihin, varikko- ja huoltotiloihin, sekä muihin palveluihin. Käytännössä siis nykyinen rakennuskanta siirrettäisiin yksityisten yritysten käytettäväksi.

Rail Baltica taas on Baltian maiden, Puolan ja Suomen yhteinen liikennehanke, jossa rakennetaan Euroopan unionin tuella uusi noin 1 000 kilometrin pituinen ratayhteys Tallinnasta Baltian maiden läpi Puolan Varsovaan. Yhteisyrityksen osakkuudelle asetetaan ehdoksi, että RB Rail AS -yhteisyritys vastaa kaikista koko hanketta koskevista asioista ja mm. EU-rahoitus kulkee sen kautta.

Yrityksenä tämä työnimellä Oy Rata Ab tunnettu hanke on mielestäni hieman kummallinen. Jos yritys käytännössä tarjoaa junaliikennettä pyörittäville yksityisille yrityksille rataverkoston, junakaluston, huoltorakennukset ja huoltoinfran, eli lähinnä kaiken yritysriskin sisältävän osuuden, niin mikä jää sitten näiden junaliikennettä hoitavien yritysten tehtäväksi..? Tehdä bisnestä veronmaksajien kustantamilla välineillä..? Saadaanko näistä käypä vuokra..?

Huomionarvoista on sekin, miten paljon tähän yritykseen siirretään veronmaksajien omaisuutta. Mitä tapahtuu sitten, jos yritys päätetään siirtää Vake Oy:n alaisuuteen ja pääministerin sanoin taseet laitetaan töihin, eli yritys myydään..? Voiko käydä niin, että yhtäkkiä meidän veronmaksajien rataomaisuus myydäänkin ulkomaalaiselle veroparatiisiyhtiölle, joka alkaa Carunan tapaan rahastamaan  meitä ratojen ja kaluston käytöstä..? Mielestäni tässä on selkeä riski. Kun kansallisomaisuuttamme myydään, on sijoittajien fokus nimenomaisesti tämänkaltaisissa yhtiöissä, joilla on jonkinlainen monopoliasema, joka suojaa niitä kilpailulta.

Ratahankkeiden edistäminen on tärkeää, mutta edistääkö tämä hanke niitä? Uskon, ettei kuntien ja yksityisten yritysten hankkeeseen sijoitettavat summat ole niin merkittäviä, että ne tosiasiassa edistäisivät juurikaan hankkeiden etenemistä. Päävastuu ratahankkeiden rahoittamisesta säilyisi todennäköisesti edelleen valtiolla.

Vielä lopuksi totean ikävänä faktana, että hallitus siirsi tälle yhtiölle 37 miljoonaa euroa huoltovarmuusrahastosta ja 73 miljoonaa euroa valtion asuntorahastosta. Jälkimmäisellä summalla olisi voitu edistää tuhansien kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen rakentamista. Siirrot naamioitiin ylimääräisiksi tuloutuksiksi.

Kansanedustajaehdokas Kevin Servin, Uudenmaan vaalipiiri