Porvoon kaupunki on suunnittelemassa hulevesimaksun käyttöönottoa. Tämä maksu on kaava-alueen kiinteistöille vuosittain lankeava lisämaksu sadevesien johtamisesta pois kiinteistöjen alueilta. Maksun suuruudeksi on kaavailtu omakotitalojen osalta noin 80-100 euroa vuodessa, mikä on noin puolet enemmän kuin esimerkiksi Loviisassa. Maksu langetetaan myös yritystonteille, samoin rivi- ja kerrostalotonteille. Näin ollen maksu nostanee myös vuokra-asuntojen vuokratasoa. Maksun tuotosta 800 000 euroa tilitetään Porvoon vedelle, loput varat jäänevät kaupungin puuhastelukassaan.
Tällä hetkellä hulevesimaksu on tietääkseni otettu käyttöön Uudenmaan kunnissa ainoastaan Mäntsälässä ja Loviisassa. Muissakin kunnissa asiaa on toki käsitelty, mutta niissä on päädytty perimään ainoastaan kertaluonteista hulevesijärjestelmään liittymismaksua jos edes sitäkään. Joissain kunnissa vastuu on siirretty kokonaan kunnan harteille, mutta hyvin monessa kunnassa vastuu jaetaan vesilaitoksen ja kunnan välillä. Jaetun vastuun kunnissa vesilaitokset usein perivät kertaluonteista hulevesijärjestelmään liittymismaksua. Suurin osa kunnista, joilla on kokonaisvastuu hulevesien hallinasta, kattavat hulevesijärjestelmän kustannukset verovaroin.
Hulevesimaksun yksi ongelma on sen työllistävä vaikutus. Hulevesimaksurekisterin luominen yli 7000:sta kiinteistöstä on erittäin työläs toimenpide ja sen vuosittainen ylläpito vaatii yhden viranhaltijan kokoaikaisen työpanoksen.
Kuitenkin suurin ongelma on se, että hulevesimaksun määräytymisen kriteerejä on lähes mahdotonta sorvata sellaisiksi, että ne olisivat tasavertaiset. Esimerkiksi Loviisan osalta on kuultu erittäin paljon negatiivista palautetta. Siellä maksua joutuvat sijaintinsa johdosta maksamaan sellaisetkin kiinteistöt, joilla hulevesiasiat on hoidettu kiinteistön omistajan toimesta mallikkaasti esimerkiksi avo-ojin tai puistomaisine alueineen, jotka toimivat imeytyskenttinä.
Tähän mennessä hulevesiasiat ovat hoituneet Porvoossa ilman hulevesimaksuakin. Rankkasateita ja tulvia toki on, mutta niitä on Porvoossa ollut aina. Käytännössä mikään muu ei ole muuttunut kuin laki, joka mahdollistaa hulevesimaksun perimisen. Olen vastustanut hulevesimaksujen käyttöönottoa siitä asti kuin lakimuutosta vielä suunniteltiin.
Toivon, että kaupungin asukkaat ottaisivat kantaa asiaan. Kaupunginvaltuutetuilta toivoisin, että kun asia jossain vaiheessa tulee kaupunginvaltuuston päätettäväksi, niin mietitte tarkkaan, mikä on kaupungin asukkaiden etu tässä asiassa. Se, että hulevesimaksu on otettu yhdeksi talouden tuottavuus- ja tasapainotusohjelman elementiksi ei poista sitä tosiasiaa, että kunnan tulojen lisääminen ei ole mikään talouden tasapainottamistoimi. Se on vain helppo ratkaisu niille poliitikoille, jotka eivät kykene leikkaamaan mistään ylimääräisistä menoista.
Kevin Servin, kaupunginhallituksen jäsen, perussuomalaiset
Vaalitelttailut on käyty läpi ja huomenna 2. huhtikuuta on varsinainen äänestyspäivä. Ajattelin vielä kampanjani päätteeksi hieman kehuskella itseäni, se kun kuuluu olennaisesti vaaleihin. Muistutan, että äänestät sitten minua tai jotain muuta perussuomalaista, niin kaikki äänet satavat siihen yhteiseen laariin, jolla me tällä hetkellä hyvinkin todennäköisesti nousemme pääministeripuolueen asemaan. Toisekseen haluan muistuttaa myös siitä, että emme ole raveissa, eli sinun ei tarvitse äänestää varmaa voittajaa. Meillä on todella hyvä ehdokaslista, joten arvoihisi sopiva ehdokas löytyy varmasti.
Yhtenä tärkeimpänä asiana pidän paikallisuuttani. Meillä ei Porvoossa ole tällä hetkellä yhtään kansanedustajaa ja oman näkemykseni mukaan me sellainen tarvittaisiin. Sellainen meillä joskus olikin, ex-porvoolainen Pirkko Ruohonen-Lerner istui aikoinaan eduskunnassa kolmekin kautta. Meidän kaikki kansanedustajamme ajavat toki asioita valtakunnallisesti koko Suomi huomioiden, mutta miten paljon he tietävät juuri Itä-Uudenmaan alueen tarpeista..? Minä toimin Porvoon kaupunginhallituksessa ja myös Itä-Uudenmaan aluehallituksessa, joten tunnen alueelliset tarpeet melko hyvin. Rahtarina myös alueen tiestöön liittyvät ongelmat ovat hyvin tiedossani.
Olen hyvin rauhallinen ja yhteistyökykyinen puurtaja ja kykenen hyvään yhteistyöhön myös muiden puolueiden edustajien kanssa. Minulla on hyvät perustiedot monistakin asioista ja kyky löytää tarvittaessa nopeastikin lisää tietoa. Kuten olette ehkä huomanneetkin, tuon asioita säännöllisesti esiin sosiaalisen median kanavissani, eli en katoa mahdollisen valintani jälkeen piiloon.
Tärkeimpänä pidän kuitenkin omaa arvomaailmaani, joka perustana on koti, uskonto ja isänmaa. En koe itseäni uskovaiseksi, mutta arvostan kristillisiä arvoja ja pidän kymmentä käskyä erittäin hyvänä perusohjeena elämään. Isänmaallinen olen ollut aina ja tulen varmasti olemaan jatkossakin. Tämän maan itsenäisyyden eteen on uhrattu paljon ja sitä meidän tulee arvostaa. Perhe on monille suomalaisille se elämän tärkein asia ja se on myös meidän kansakuntamme jatkuvuuden tae. Perheille tarvitaan turvallinen elinympäristö.
Ajatteluni on hyvin talouspainotteista. Tässä maassa kaikkien tulee pärjätä. Ensisijaisesti pyrin ajamaan tavallisen duunarin ja tavallisen yrittäjän arjessa pärjäämistä, koska heidän kauttaan tulee se merkittävin verokertymä, jolla hyvinvointia luodaan. Tiedostan kuitenkin, että meillä on yhteiskunnassamme myös rikkaampia ja köyhempiä ihmisiä.
Rikkailta yleisesti otetaan enemmän, mutta on muistettava, että vauraus syntyy yleensä kovan työn seurauksena ja sellaisesta on jäätävä jotain bonusta myös itselle. Toisaalta sitten taas hyvinvointiyhteiskunnassa myös kaikkein heikoimmassa asemassa olevien toimeentulosta on kyettävä huolehtimaan. Mielestäni on tehtävä kovaa talouspolitiikkaa kyetäksemme rahoittamaan sen pehmeämmän puolen. Kehitysavut, maahanmuutot, EU-tukipaketit ja muut turhat hömppähankkeet on unohdettava ja priorisoitava fokus tavallisen suomalaisen ihmisen arjessa pärjäämiseen.
Mutta se tärkein vielä. Meistä ei tule pääministeripuoluetta, mikäli me emme saa riittävästi ääniä. Siksi on tärkeää, että ihan jokainen kannattajamme käy sen äänensä antamassa. Vaalihuoneistot ovat auki 2. huhtikuuta kello 20 saakka. Käy äänestämässä ja ota kaverisikin mukaan!
Eilisessä kaupunginvaltuuston kokouksessa osa valtuutetuistamme ihmetteli, että miten minä olen maanantaisessa kaupunginhallituksessa (27.3.2023) päätynyt yksimieliseen päätökseen 10 000 000 euron kokoisen vihreän siirtymän rahaston perustamisesta. Kysyin, että mistä moinen väärinkäsitys on syntynyt ja tiesivät kertoa, ettei Uusimaan paperilehdessä oltu mainittu sanallakaan siitä, ettei päätös ollut yksimielinen. Kirjoitankin tämän blogitekstin oikaistakseni monille ihmisille syntynyttä väärinkäsitystä. Tämä siitä syystä, että paperilehden lukijat harvemmin lukevat lehden nettiversioita.
Minä esitin kyseisen ilmastorahaston perustamatta jättämistä ja esitin kyseisen 10 000 000 euron käyttämistä kaupungin lainakannan lyhentämiseen. Koska olen tällä hetkellä ainoa perussuomalainen kaupunginhallituksessa, enkä saanut kannatusta esitykselleni muilta puolueilta, niin se raukesi. Muilla puolueilla on yleensä aina kaupungin lompakko levällään, jos rahaa ollaan laittamassa maahanmuuttoon tai ilmastotoimiin. Silloin ei koskaan olla köyhiä eikä kipeitä. Jätin asiasta myös seuraavan sisältöisen pöytäkirjamerkinnän:
”Katson, että ilmastorahasto on epäsuoraa yritystukea, josta eivät hyödy kaikki yritykset. Katson myös, että 10 miljoonan ilmastorahaston suuruus on pahasti ylimitoitettu tilanteessa, jossa hyvinvointialueuudistus mahdollisesti tulee heikentämään kaupungin tulevaa taloustilannetta.”
Ensinnäkin muistuttaisin, että 10 000 000 euroa on todella suuri raha. Sillä rakentaa kepeästi vaikkapa uuden koulun. Kaupunkimme väestömäärään suhteutettuna se on suuruudeltaan täysin ylimitoitettu. Se on 195 euroa jokaista porvoolaista asukasta kohti, jos mukaan lasketaan kaikki vauvasta vaariin. Jos mukaan lasketaan ainoastaan työikäisten 15-64 vuotiaiden ryhmä, niin se tekee 317€ jokaista työikäistä henkilöä kohti.
Jos lähettäisimme kaupungin työntekijöitä keräämään tämä raha ihmisiltä vapaaehtoisena lahjoituksena, tuskin saisimme kasaan euron senttiäkään. Minä en usko, että yksikään vaikkapa nelihenkinen perhe olisi valmis laittamaan 780 euroa kiinni moiseen rahastoon.
Toin pöytäkirjamerkinnässäni esille myös tällaisen rahaston ongelman yhdenvertaisuuden osalta. Tällainen rahasto tukee ainoastaan isoja vihreän siirtymän yrityksiä, eikä suurin osa PK-yrityksistä hyödy rahastosta millään tasolla. On täysin selvää, ettei esimerkiksi parturikampaamoilla, ravintoloilla, autokorjaamoilla, vaatekaupoilla tai suurimmalla osalla muistakaan yrityksistä ole mitään perustetta saada rahastosta minkäänlaista apua toimintansa pyörittämiseen. Epäilenkin, että jossain kulisseissa pyöritellään nyt jotain isompaa yrityshaketta, joka tarvitsee toimintansa tukemiseen euromääräisesti hintavia toimia.
Tässä yhteydessä haluan myös hieman suitsia päätöksentekomallia. Rahasto hyväksyttiin kaupunginhallituksessa ilman, että rahastolle oli vielä luotu edes sääntöjä. Tämä ei mielestäni ole oikea tapa toimia. Omasta mielestäni rahastojen tarkat säännöt tulisi luoda ja hyväksyä ennen kuin varsinaista päätöstä itse perustamisesta tehdään. On oltava etukäteen tarkasti määritelty se, kuka rahastoa hallinnoi ja millä ehdoin sen varoja käytetään. Varmaa on ainoastaan se, että rahastoa ei hallinnoi demokraattisesti valittu kaupunginvaltuusto. Tällä hetkellä ainoa varma tieto on se, että kyseessä ei ole yritystuki. Kun esittelyssä kuitenkin puhutaan koko ajan vihreän siirtymän tukemisen tärkeydestä vihreän siirtymän yrityksien kannalta, niin kyllä minulle ainakin välittyi kuva siitä, että kyseessä on epäsuora yritystuki.
Asia tulee vielä kaupunginvaltuuston käsittelyyn ja myös siellä me perussuomalaiset tulemme tekemään vastaesityksen. Meillä on viisi valtuutettua, joten saamme asian myös äänestykseen. Vaikka puolueiden linjat ovat selviä, niin toivon, että muista puolueista tulee riittävästi hajaääniä rahaston kaatamiseksi, sillä niissäkin usein on yksittäisiä ehdokkaita, jotka ajattelevat asioita maalaisjärkisesti.
Tällä hetkellä Porvoon lainakanta on hyvällä mallilla, eikä sen lyhentämiseen ole välttämättä akuuttia tarvetta. Porvoolla on kuitenkin suunnitteilla isoja investointeja. Kokonniemen urheilukeskus, Gammelbackan alueelle uusi koulu, toriuudistus, Läntisen Mannerheiminväylän muutostyöt ynnä muut sellaiset. Käyttötalousmenoihin, kuten koulukirjahankintoihin tätä rahaa ei ikävä kyllä ole mahdollista osoittaa.
Ennen eduskuntavaaleja puolueet kokoontuvat Lundinaukiolle lauantaina 1.4 ja myös me perussuomalaiset olemme siellä kello 11:00-14:00 tarjoilemassa kahvia, makkaraa ja mitä muuta nyt keksimmekään. Toivon, että te äänestäjät tulette myös sinne torille keskustelmaan tästä asiasta, eduskuntavaaleista ja kaikista muistakin tärkeistä asioista.
Muistutan vielä, että meidän perussuomalaisten mielestä maalaisjärjen tulee olla mukana kaikessa päätöksenteossa niin kunnissa, hyvinvointialueilla kuin eduskunnassakin. Vielä lopuksi haluaisin kysyä, että haluaisitko sinä antaa 200 euroa vihreän siirtymän rahastolle?
Terveisin Kevin Servin, perussuomalaiset, ehdolla eduskuntaan numerolla 345.
Liikun paljon puolueteltoillamme ympäri Uuttamaata myös vaalien välissä ja kuulen paljon erilaisia elämäntarinoita. Niin hyviä kuin huonoja. Viimeisen muutaman vuoden aikana olen laittanut merkille, että yhä enemmän teltoillemme saapuu eläkeläisiä, jotka kertovat, etteivät tule toimeen eläkkeellään.
Heikommin toimeentulevia eläkeläisiä eivät auta veronalennukset, koska tulot ovat niin pienet, etteivät he joko maksa veroa lainkaan tai sitten puhutaan korkeintaan muutamasta prosentista. Samasta syystä he eivät voi hyödyntää kotitalousvähennystä.
Myös vihreä siirtymä kurittaa eläkeläisiä erityisesti omakotitaloissa asuvien kohdalla. Sähkö maksaa, eikä tukea heru. Öljylämmitystä ei ole mahdollista vaihtaa vihreämpään ja mahdollisesti edullisempaan lämmitysmuotoon, sillä pankki ei myönnä lainaa. Ei, vaikka valtio takaisi, sillä tulotaso ei ole riittävä lainan takaisinmaksuun. EU:ssa juuri päätetty rakennusten energiatehokkuusdirektiivi tuottaa paljon huolta. Toki se tuottaa huolta myös monille työelämässäkin mukana oleville.
Kauempana keskustasta asuville eläkeläisille liikkuminen on ongelma. Julkisilla ei useinkaan pystytä kulkemaan, koska bussit kulkevat huonosti tai eivät kulje lainkaan. On pakko omistaa auto. Polttoaine on vihreän siirtymän johdosta kallista ja autot usein vanhoja. Romutuspalkkiota ei voida hyödyntää vanhan auton vaihtamisessa uudempaan, koska se maksetaan vain silloin, kun ostetaan täysin uusi auto. Pienituloisella eläkeläisellä ei ole mahdollisuutta ostaa täysin uutta autoa, koska rahat eivät riitä, eikä rahoitus menisi läpi.
Moni pienituloinen eläkeläinen on eläkkeelle päästyään joutunut lopettamaan kaiken ylimääräisiä menoja aiheuttavan toiminnan. On lopetettu vaatteiden ostot, lehtien tilaukset, jäsenmaksut, parturissa käynnit, huvitukset, ravintoloissa käymiset, lomamatkat ja käytännössä kaikki muu sellainen, joka vähänkin aiheuttaa kustannuksia.
Kun lämmitysöljy, sähkö, polttoaineet , kiinteistövero, korot ja ruoka kallistuvat, niin monellekaan ei jää enää muuta vaihtoehtoa kuin yrittää tinkiä ruuasta ja lääkkeistä.
Toki on olemassa myös hyvin toimeentulevia eläkeläisiä. Huomio olisi kuitenkin kiinnitettävä näihin köyhempiin eläkeläisiin ja heidän pärjäämiseensä. Lipposen hallituksen toimeenpanema taitettu indeksi on vuosien varrella heikentänyt eläkeläisten ostovoimaa ja vihreän siirtymän aiheuttamat hinnannousut lähes kaikissa tuoteryhmissä vähentävät sitä entisestään.
Kun hiilineutraalisuuslaskelmiin lasketaan runsaiden metsiemme lisäksi mukaan maassamme sijaitsevat 4 miljoonaa hehtaaria ojittamattomia soita, niin Suomi on jo nyt hiilinielu. Tätä tukee myös Nasan äskettäin julkaisema satelliittitutkimus. Vihreän siirtymän tavoitteen siirtämisestä muun Euroopan kanssa samalle tasolle vuoteen 2050 hyötyisi hintatason laskemisen kautta koko yhteiskunta, myös pienituloiset eläkeläiset.
Eduskuntavaaliehdokas Kevin Servin, perussuomalaiset, Uudenmaan vaalipiiri numerolla 345.
Ammattikuljettajana saan paljon palautetta polttoaineen hinnasta. Moni varmasti muistaa vielä vuoden takaisen ajan, jolloin bensan keskihinta pyöri siinä 1,5 euron korvilla. Sittemmin se nousi lähes 2,5 euron keskihintaan. Nykyinen hallitus alensi sekoitevelvoitetta 13,5 prosenttiin, mutta keskihinta jäi edelleen sinne kahden euron luokkaan. Valitettavasti alennus oli väliaikainen ja sekoitevelvoitteen on tarkoitus nousta vuoden 2024 alussa. Se on estettävä, sillä se nostaisi pumppuhintaa jopa 50 sentillä.
Polttoaineen hintaan vaikuttaa merkittävästi kaksi asiaa, polttoaineveron suuruus ja sekoitevelvoitteen määrä. Polttoaineveron suhteen on huomioitava, että se tuotti vuonna 2021 lähes 3000 miljoonaa euroa valtion kassaan. Tänä päivänä vielä huomattavasti enemmän. Asiasta ongelmallisen tekee se, että tämä raha pitäisi löytää jostain muualta. Tästä syystä en usko, että kovin suuria polttoaineveron alennuksia on mahdollista toteuttaa.
Sen sijaan sekoitevelvoite on täysin ylimääräinen iso kustannustekijä autoilijoille. Se nostaa polttoaineen hintaa reippaasti, sillä biopolttoaineen valmistaminen on huomattavasti kalliimpaa kuin fossiilisten polttoaineiden jalostaminen. Mikäli sekoitevelvoitetta lasketaan, laskee polttoaineen hinta. Huomionarvoista on kuitenkin se, että samalla valtion verotulot lisääntyvät, sillä biopolttoaineiden verotus on kevyempää. Sekoitevelvoitteen laskemisesta hyötyy siis sekä kuluttaja, että valtio ja siksi sekoitevelvoite pitäisi mielestäni poistaa kokonaan.
Dieselin hintakehitys on myös ollut nouseva ja tänä päivänä se maksaa enemmän kuin bensa. Tästä syystä minulta on usein kysytty, että eikö dieselin käyttövoimaveroa voitaisi poistaa, kun ei siitä verosta näytä olevan mitään hyötyä. Dieselin käyttövoimavero kuitenkin ohjautuu polttoaineen hintaan ja dieselin litrahinta olisi noin 17 senttiä kalliimpi ilman veroa. Tämä ei tuota ongelmaa noin 20 tuhatta kilometriä vuodessa ajavalle yksityisautoilijalle, mutta olisi musertava ongelma ammattiliikenteelle. Tämä ammattiliikenteelle koituva ongelma voitaisiin kuitenkin kuitata ottamalla käyttöön ammattidiesel.
Ammattidieselissä kyse on siitä, että maksettua polttoaineveroa palautettaisiin jälkikäteen yrityksille, jotka harjoittavat kuljetustoimintaa. Monet kuljetusyritykset tuskailevat jo nykyistenkin dieselin hintojen kanssa, joten dieselin käyttövoimaveroa ei voida poistaa ilman ammattidieselin käyttöönottamista. Ammattidieselin käyttöönottaminen vaikuttaisi yleiseen hintatasoon joka sektorilla, sillä lähes jokainen tuote on jossain vaiheessa matkannut kumipyörien päällä. Suomessa noin 90 prosenttia kaikista kuljetuista tavaratonneista siirretään kumipyöräliikenteessä. Ammattiliikenteen osalta ei pidä unohtaa sitä, että myös bussiliikenne on merkittävä ammattidieselistä hyötyvä ala.
Polttoaineen hinnan lisäksi tiestön kunto on huolestuttanut niin yksityis- kuin ammattiautoilijoita. Erityisesti pienemmillä teillä ”pikiukot” ovat tuttu näky lapioimassa asfalttia tiehen syntyneisiin reikiin. Päätiet on saatu pidettyä jonkinlaisessa kunnossa, mutta pienemmät tiet ovat järkyttävässä kunnossa. Oman erityisen huolen aiheuttaa heikentynyt talvikunnossapito, joka tuottaa ongelmia etenkin raskaalle liikenteelle. Välillä on ollut jopa niin liukasta, että pelastuslaitos on joutunut kiinnittämään liinoilla ajoneuvojaan lähialueen puustoon estääkseen niiden luisumisen ojaan saapuessaan onnettomuuspaikalle. Tiet ovat yhä useammin jopa hengenvaarallisessa kunnossa. Tienpitoon täytyy saada reippaasti lisää rahaa sekä tiestön kuntoon saattamiseksi, että talvikunnossapidon parantamiseksi.
Tällä hetkellä valtio kerää liikenteestä verotuloja yhteensä noin 8000 miljoonaa euroa. Tästä summasta vain noin 1000 miljoonaa käytetään tienpitoon. Tiestön korjausvelka on noin 1600 miljoonaa. Tienpidon määräraha on pysynyt suurin piirtein samalla tasolla jo 15 vuotta, vaikka yhteiskunnan muut kustannukset ovat nousseet. Tähän tarvitaan muutos. Tienpitoon on ohjattava lisää rahaa sekä tiestön kunnostukseen, että talvihoidon laadun parantamiseen.
Mikäli minä tulen valituksi eduskuntaan, lupaan tehdä kaikkeni sen eteen, että tulevat polttoaineen hinnankorotukset estetään ja mahdollisesti pumppuhintoja saataisiin jopa laskemaan. Lupaan tehdä kaikkeni ammattidieselin käyttöön saamiseksi ja pyrkiä edistämään dieselveron poistamista. Pyrin myös tekemään kaikkeni sen eteen, että tiestön kunnostukseen ja talvikunnossapitoon saataisiin lisää varoja. Minua voit äänestää koko Uudenmaan alueella numerolla 345.
Porvoon kaupunginvaltuusto kokoontuu tulevana lauantaina 12. marraskuuta 2022 päättämään Porvoon energiaa koskevista asioista.
Ensimmäisenä ja tärkeimpänä on tuloutustavoitteen muuttaminen. Tuloutustavoitteena on tähän asti ollut neljä prosenttia liikevaihdosta, mutta sitä on suunniteltu muutettavaksi kiinteäksi vuodesta 2023 eteenpäin, sillä liikevaihtoon sidottu tulostavoite ei kannusta matalakatteisen toiminnan kasvattamiseen. Tarve muutokseen on käsillä kuitenkin jo nyt vuoden 2022 osalta, sillä liikevaihtoon sidottu tuloutustavoite on ongelmallinen nyt, kun liikevaihto voi nousta taivaisiin, mutta tulosta ei kuitenkaan synny. Tästä syystä nyt esitetään jo vuodelle 2022 kiinteäksi tuloutustavoitteeksi budjettiin kirjattua 2,4 miljoonaa euroa.
Miksi sitten tuloutustavoite pidetään poikkeuksellisessa tilanteessa..? Minun näkemykseni mukaan tuloutustavoitteesta pidetään kiinni siksi, että tuo 2,4 miljoonaa on leivottu sisään kaupungin budjettiin. Mikäli se poistettaisiin, täytyisi tuo summa joko leikata jostain tai sitten kattaa lainarahoituksella. Tuloutustavoite on olemassa siksi, että kaupunki saisi ikään kuin korkoa yhtiöön sijoittamalle reilulle pääomalleen. Tämä kannustaa pitämään yhtiön kaupungin omistuksessa, mikä erityisesti näissä energiamarkkinoiden häiriötilanteissa on tärkeä juttu. Nyt ovat kusessa ne kunnat, jotka helpon pääoman toivossa laittoivat energiayhtiönsä lihoiksi. Nimittäin kunnat itsekin kuluttavat merkittävän määrän sähköä.
Porvoon Energialla on 37 tuhatta energia-asiakasta, niin kotitalouksia kuin yrityksiäkin. Jos tuo summa jaettaisiin asiakkaiden kesken, tekisi se minun laskutaidoillani noin 65 euroa asiakasta kohden. Kun vuodessa on 12 kuukautta, niin kuukausille jaettuna se tekisi reippaat viisi euroa kuukaudessa per asiakas. Viisihenkisessä perheessä se on yksi euro per naama. Jos ihmisten sähkölaskut ovat arviolta kolminkertaistuneet, niin tuon kokoinen säästö sähkölaskussa tuskin kovin montaa ihmistä lohduttaa yritysasiakkaista nyt puhumattakaan.
Keskustelua on herättänyt myös toisena käsiteltävänä asiana oleva Porvoon kaupungin myöntämäksi aiottu 30 miljoonan euron laina poikkeuksellisia markkinahäiriöitä varten. Nyt haluan muistuttaa, että kyse on poikkeusjärjestelystä, jolla halutaan turvata sähkönsaanti Porvoon Energian asiakkaille kaikissa mahdollisissa sähkömarkkinoiden poikkeustilanteissa. Mitä todennäköisimmin lainaa ei koskaan nosteta, mutta se on myönnetty valmiiksi, koska poikkeuksellisessa tilanteessa lainan myöntämiseen liittyvä byrokratia veisi liian paljon aikaa.
Porvoon Energia on vakavarainen ja hyvin hoidettu yhtiö, joten se saa rahoitusta luottolaitoksilta samalla tavoin kuin muutkin energiayhtiöt. Tulevana talvena voi kuitenkin tulla eteen sellainen tilanne, jossa pankki alkaa jarruttamaan luotonantoa energiayhtiöille tai korkotaso nousee kohtuuttomaksi. Kun tuossa aikaisemmin kerroin Porvoon Energian olevan hyvin johdettu yhtiö, niin tämä täysin poikkeuksellisiin markkinahäiriöihin varautuminen etukäteen on mielestäni yksi esimerkki hyvästä johtamisesta.
Ja sitten vielä se kiinnostavin asia, eli tuleeko sähkön hinta nousemaan tulevana talvena..? Tähän kysymykseen on mahdotonta vastata, sillä ensi talvena sähkömarkkinoilla voi tapahtua isojakin asioita. Porvoon Energia on kuitenkin kaupungin omistama yhtiö ja on ilmoittanut halukkuudestaan myydä sähköä asiakkailleen niin edullisesti kuin se on mahdollista tekemättä tappiota.
Kun kuitenkin noin 70 prosenttia sähköenergiasta ostetaan omavaraisuuden ollessa noin 30 prosenttia, niin sähkön pörssimarkkinahinnalla tulee olemaan merkittävä rooli hinnan muodostumiseen. Vaikein ajanjakso ajoittuu mitä todennäköisimmin ensi vuoden ensimmäiseen kvartaaliin, toivon, että ihmiset selviäisivät sen yli, sillä valtion taholta tuskin apuja tulee ennen ensi syksyn veronpalautuksia jos tulee sittenkään.
Tulevan talven sähkölaskut huolestuttavat monia jo nyt ja toki syystäkin. Ylimääräistä rahaa ei löydy sukanvarresta ja tulot hupenevat muiden tärkeiden laskujen maksamiseen. Pesukoneen, auton tai jonkin muun tärkeän kalliin laitteen hajoaminen voi aiheuttaa jo itsessään ison taloudellisen katastrofin. Asiaa ei helpota sekään, että jo nyt noussut ruuan hinta tulee nousemaan edelleen ja sen lisäksi etenkin kaukolämmön piirissä olevien vuokra-asuntojen vuokrat tulevat nekin nousemaan. Niin ja se bensakin on edelleen kallista, töissä käyntikään ei ole halpaa.
Perussuomalaiset tunnistavat näiden ongelmien olemassaolon ja perussuomalaisten eduskuntaryhmä on siksi jättänyt toimenpidealoitteen, jossa esitetään, että poikkeuksellisen korkeista sähkölaskuista johtuvista tahattomista maksuongelmista ei kirjattaisi maksuhäiriömerkintää. Tämä olisi hyvä juttu, koska hallituksen esitykset ihmisten ahdingon helpottamiseksi eivät ole riittäviä tai tarkoituksenmukaisia.
Tarkoituksenmukaisella tarkoitan sitä, että moni hyvätuloinen poliitikko ei tunnu ymmärtävän sitä, ettei pienituloista ihmistä lohduta lainkaan se, että hän saa helpotusta sähkölaskuunsa verotuksen kautta vasta heinä-joulukuun välisenä aikana, jos laskun eräpäivä on vaikkapa tammikuussa.
Yhtenä keskeisenä ongelmana pidän sitä, että maksamattomat laskut voivat ajautua sellaiseen tilaan, jossa maksujärjestelyt eivät ole mahdollisia. Tämä tapahtuu silloin, jos sähkölaitos käyttää laskun perintään ulkoista perintäpalvelua. Kun lasku on siirretty perintäpalvelulle, on sähkölaitoksen vastaus yleensä se, että he eivät voi tässä vaiheessa enää laskua osittaa, koska se on jo siirretty perintää hoitavalle firmalle.
Kun sitten asiakas soittaa perintää hoitavalle yritykselle, niin he vastaavat, että pääoma on siirretty heille perittäväksi kokonaisuudessaan, eivätkä he voi sitä osittaa. He kehoittavat ottamaan yhteyttä sähkölaitokseen ja loppukädessä kukaan ei suostu laskua osittamaan. Tästä syystä on ehdottoman tärkeää, että mikäli teillä on ongelmia sähkölaskun maksamisen kanssa, niin ottakaa yhteyttä sähkölaitokseen ennen eräpäivää, jolloin he voivat ainakin jouduttaa sen siirtymistä perintään. Tämä ei ole aivan itsestään selvä asia etenkään heille, jotka tähän asti ovat selviytyneet ajoissa maksuistaan.
Eilen 7.9.2022 pitivät viranhaltijat Porvoossa Epoon koulussa tiedotustilaisuuden vanhemmille koskien Epoon koulun mahdollista lopettamista. Tämän lisäksi keskusteltiin myös ruotsinkielisen Grännäsin koulun muuttamisesta kaksikieliseksi sivistyskeskukseksi. Paikallista väkeä oli paikalla paljon ja he esittivät erittäin hyviä kysymyksiä ja kommentteja. Samoja kysymyksiä ja kommentteja olemme me päättäjät vastaanottaneet myös sähköpostitse, siitä iso kiitos aktiivisille kylän toimijoille.
Meiltä perussuomalaisista mukana tilaisuudessa olivat minä (kaupunginhallitus), sekä asian käsittelyssä mukana olevat Sonja Perttula (suomenkielinen koulutusjaos) ja Ilpo Bergström (sivistyslautakunta). Asiaa on jo käsitelty suomenkielisessä koulutusjaoksessa ja sen pöytäkirja löytyy täältä. Sonja Perttula teki tuossa kokouksessa Toni Airaksisen (vihr) kannattamana vastaesityksen, jossa esitti vaihtoehdoksi Epoon koulun lakkauttamiselle ruotsinkielisen Grännäsin kyläkoulun muuttamista kaksikieliseksi sivistyskeskukseksi, mutta esitys hävisi äänestyksessä äänin 5-2. Sonja jätti asiasta pöytäkirjamerkinnän, joka löytyy täältä.
Porvoo on monista kunnista poikkeava siinä, että hallintosäännön mukaan koulujen lakkauttamisesta päättää sivistyslautakunta, vaikka valtuusto määrittääkin budjetin. Näin ollen koulun mahdollisesta lopettamisesta ei ole vielä lopullista päätöstä, vaan sen tekee sivistyslautakunta 22. syyskuuta pidettävässä kokouksessa.
Erityisesti Epoon vierailusta mieleeni jäi viranhaltijoiden toistama lause, että lopettamista ei perustella taloudellisin syin. Kuitenkin lukuarvot olivat koko ajan hyvin esillä ja pelkona tuntui olevan, että kyläkoulun säästäminen tekisi oppilaskohtaisesta hinnasta Porvoon kalleimman. Sitä pidettiin jonkinasteisena ennakkopäätöksenä tulevia koulukeskusteluja ajatellen. Siitäkin huolimatta, että nyt on kyse saariston asukkaiden kyläkoulusta ja Porvoo saa valtiolta korvamerkitsemätöntä saaristolaislisää noin 1,5 miljoonaa euroa vuosittain saariston palveluiden kehittämiseksi.
Pedagogiset syytkin tulivat esiin, samoin erilaisten kuraattori ja kouluterveyspalveluiden saatavuus. Näiden saatavuuteen oppilaiden vanhemmat ja koulun henkilökunta tuntuivat olevan tyytyväisiä ja muistuttivat, etteivät nämä asiat ole mikään ongelma muissakaan porvoolaisissa kyläkouluissa. He muistuttivat myös, ettei näiden palveluiden saatavuus ole välttämättä aina nopeaa isoissakaan kouluyksiköissä, sillä henkilökuntaa on vähän ja oppilaita paljon. Viranhaltijat myönsivät, ettei koulun toiminnassa tai sen oppimistuloksissa ole mitään poikkeuksellista, vaan koulu on onnistunut hienosti tehtävässään.
Koulun lopettamisen syy jäi ainakin minulle edelleen epäselväksi, ellei kyse ole taloudellisista syistä. Ymmärrän kyllä pienen oppilasmäärän, mutta sen vaikutus taloudellisesti näytti olevan melko pieni tämän kokoiselle kaupungille. Mikäli koulu lopetettaisiin, jäisi kiinteistö edelleen kaupungin haltuun ja sitä jouduttaisiin lämmittämään ja huoltamaan siihen asti, että joku sen ostaisi. Tätä ennen käyttötarkoitusta olisi muutettava, sillä kouluksi rakennusta tuskin kukaan hankkisi.
Oppilasmäärät vaihtelevat kouluissa melkoisesti, eikä niiden ennustaminen ole helppoa. Nykyinen ennustejärjestelmä otettiin käyttöön keväällä, eikä siitä mielestäni ole vielä riittävästi kokemusta. Edelliset tuottivat kuitenkin epäonnistuneita ennusteita ja siksi esimerkiksi Kevätkummun ja Tolkkisten kouluja on jouduttu laajentamaan lähes heti valmistumistensa jälkeen oppilasmäärien kasvettua ennustettua suuremmiksi. Ennustemallien ongelmana on aina se, että ne laskevat ennusteet menneen tilanteen perusteella, eivätkä siksi kykene ennustamaan kovinkaan hyvin jos ollenkaan muutoksia ihmisten käyttäytymismalleissa.
Päättäjät tekevät usein päätöksiä ainoastaan virkamiesten esitysten perusteella. Tällöin olisi tärkeää, että esitykset olisivat ajantasaisia ja niihin liittyvät lukuarvot eri vaihtoehtojen kanssa vertailukelpoisia. Nyt Epoossa annettiin palautetta siitä, että oppilaskohtaisissa kustannuksissa mukana olivat koulukyydityskulut, jotka eivät katoa, vaan jopa lisääntyvät lasten koulumatkojen pidentyessä. Toisissa kustannuksissa näitä aina mukana seuraavia koulukyytikuluja ei ollut mukana ja silloin laskelmat näyttivätkin jo huomattavasti valoisimmilta Epoon koulun suhteen. Joka tapauksessa kaikille lienee selvää se, että näistä kahdesta eri taulukosta poimittuja lukuarvoja ei voi vertailla keskenään. Suurimmalle osalle selvää on myös se, että jos koulukuljetukset lasketaan mukaan oppilashintaan, niin täysin koulukuljetusten varassa oleva Epoo ei voi mitenkään kilpailla sellaisten keskustakoulujen kanssa, joissa koulukuljetuskustannuksia ei ole käytännössä ollenkaan.
Päättäjien osalta huomionarvoista on myös se, että kaikki päätöksentekoon liittyvät asiat esitellään huolellisesti ja mitään pois jättämättä. Ei voida esimerkiksi sanoa, että joku asia on esitelty lautakunnalle edellisen valtuustokauden aikana, koska osa päättäjistä lautakunnassa on vaihtunut, eivätkä kaikki silloin ole esittelyä nähneet. Myös sillä on paljon merkitystä, että miten asiat esitetään. Esimerkiksi tuossa aikaisemmin linkkaamassani pöytäkirjassa Epoon koulun oppilastilanne esitellään seuraavasti:
” Epoon koulussa on elokuussa 2022 34 lasta joista 5. luokalla 6 oppilasta ja 6. luokalla 8 oppilasta eli yhteensä 14. Ensimmäisen luokan on aloittanut vain yksi oppilas.”
Näyttää pahalta, eikö..? Ainakin itse olisin kiinnostunut tietämään jokaisen luokan luokkakohtaisen oppilasmäärän, nythän tuosta ei selviä 2-4 luokkien eritelty oppilastilanne mitenkään. Tällaisia lauseita tulee aina joskus vastaan ja silloin tulee miettineeksi, että pyritäänkö tällä nostamaan tuota ensimmäisen luokan huonoa oppilastilannetta paremmin esiin..? Koska oppilasluokat kulkevat pareittain ja siitä syystä ykkös- ja kakkosluokkalaiset opiskelevat samassa luokkahuoneessa saman opettajan johdolla, niin erityisesti kakkosluokan oppilasmäärä olisi mielestäni tärkeä tieto. Koulun kehityshistorian kannalta olisi kuitenkin tärkeää nähdä jokaisen luokan tilanne eriteltynä, sillä ykkösluokan tämän hetkinen huono tilanne voi olla vain pelkkä notkahdus.
Huomionarvoista on kuitenkin se, että paikallisen henkilön mukaan ykkösluokalla on vain yksi oppilas tämän nyt jo noin kymmenen vuotta jatkuneen lakkautusuhan takia. Toinen mahdollinen oppilas on ollut keskustassa esikoulussa ja mennyt luonnollisesti esikoulukavereidensa kanssa yhdessä keskustan kouluun. Esikouluhan siirrettiin jo parisen vuotta sitten keskustaan. Sen lisäksi ainakin kaksi lasta kaksikielisistä perheistä ovat mennyt ruotsinkieliseen Grännäsin kyläkouluun siksi, että uutena kouluna se ei ole lakkautusuhan alla. Useampiakin tällaisia oppilaita saattaa olla.
Epoon koulu itsessään on, toisin kuin jotkut väittävät, teknisesti hyväkuntoinen. Niinhän sen täytyykin olla, kun kaupunki sinne oppilaitaan laittaa. Isommista remonttitarpeista mainittiin lähinnä liikuntasalin remontti ja öljylämmityksen vaihtaminen vihreään energiamuotoon, mikä ilmeisestikin liittynee siihen tavoitteeseen, jossa valtion ja kuntien omistamissa kiinteistöissä öljystä tulisi luopua jo vuonna 2024.
Alueen asukkaat toivoisivat ensisijaisesti kyläkoulun säästämistä, mutta heille tuntuu käyvän myös Grännäsin koulun muuttaminen kaksikieliseksi sivistyskeskukseksi. Suunnitelmat sellaisesta ovat olemassa. Tämä vaatisi kolme luokkaa ja huoltotilat sisältävän lisärakennuksen, joka voitaisiin toteuttaa parakki- tai moduliratkaisuna. Ruokala, liikunta- ja harrastetilat voivat olla yhteisiä. Näistä moduliratkaisu on pitkässä juoksussa kustannuksiltaan edullisempi, oppilaiden kannalta miellyttävämpi ja näihin ollaan oltu tyytyväisiä Porvoon muissa kouluissa. Modulit ovat myös tarvittaessa siirettäviä, tosin yhtäkään koulurakennusta ei ole Suomessa taidettu siirtää vielä missään. Hintaa moduliratkaisulle tulisi arviolta 120 000 euroa vuodessa kymmenen vuoden sopimuksella.
Itse kokisin Grännäsin koulun muuttamisen kaksikieliseksi sivistyskeskukseksi hyvänä vaihtoehtona siksi, että se veisi koulun lopettamisuhan pois. Koulun jatkaminen nykyisessä kiinteistössä kun tarkoittanee todennäköisesti sitä, että koulun tulevaisuus on jälleen tapetilla muutaman vuoden päästä.
Joka tapauksessa varmaa on se, ettei kylän vetovoima säily, jos koulu viedään pois. Kun 50 tuhannen ihmisen kaupungilla on tavoitteena laajentua 70 tuhannen ihmisen kaupungiksi vuoteen 2050 mennessä, niin uskoisin muuttoliikkeen tuovan myös kyliin uusia oppilaita, kunhan kaavoitus vain ehtisi saada tontteja myyntikelpoisiksi. Porvoossa on laskujeni mukaan tällä hetkellä viisi suomenkielistä kyläkoulua ja kolme ruotsinkielistä. Porvoon kaupungin pitäisi keskustan kehittämisen lisäksi pyrkiä kehittämään myös näiden kylien elinvoimaisuutta. Sitä voitaisiin Epoon osalta tehdä säilyttämällä kyläkoulu, ripeyttämällä kaavoitusta ja tekemällä markkinointia myös kaupungin puolelta.
”Keskusta-alueen ulko puolella panostamme ensisijaisesti sivistyskeskuksiin, jotka kokoavat yhteen useampia sivistyksellisiä toimintoja (kuten eri kieliryhmien koulut, kirjasto, varhaiskasvatus).”
Viitaten aikaisempaan kirjoitukseeni aluevaltuuston strategiasta tuon tässä nyt esiin, että mitä asioita minä pidän tärkeinä strategian kannalta.
Työvoiman saatavuus
Tällä hetkellä varmastikin jokaisen hyvinvointialueen yksi keskeisin ongelma on työvoiman saatavuus. Vallitseva hoitajapula ja valtiovallan asettamat jokseenkin epärealistiset tavoitteet hoitajamitoituksen ja hoitotakuun suhteen vaativat paljon henkilöstöä, mutta terveydenhuollon ammattilaiset karkaavat yhä enenevässä määrin muihin hommiin. Hoitajat kokevat palkkauksen suurimmaksi ongelmaksi, mutta ongelmia on myös monissa muissa asioissa, kuten työvuorojärjestelyissä ja johtamistavoissa. Näitä ongelmia on pahentanut koronakriisi ja meneillään olevat työtaistelut.
Palkkaongelmat on suurimmaksi osaksi ratkaistava työtaisteluosapuolten välisinä. Palkalla on vaikea lähteä kilpailemaan, koska rahaa on alueilla käytettävissä rajallinen määrä. Sen sijaan työhyvinvointiin ja työolosuhteisiin me voimme vaikuttaa, tässä meidän pitäisi profiloitua Uudenmaan halutuimmaksi työnantajaksi. Meillä on tähän onnistumisen mahdollisuudet siksi, että pienenä alueena me olemme huomattavasti isompia alueita ketterämpiä. Vetovoimaisen työnantajan lisäksi meidän tulisi muistaa myös pitovoima, on erittäin tärkeää, että ihmiset haluavat myös jäädä alueemme palvelukseen.
Taloudelliset realiteetit
Kuten aiemmassa kirjoituksessani toin esiin, pidän taloudellisten realiteettien huomioimista todella tärkeänä. Kun budjetti on valtiovallan määrittämä ja kovin rajallinen, eikä lainaa voida käyttömenoihin ottaa, on asioita osattava priorisoida siten, että tärkeimmät peruspalvelut toimivat aina tilanteesta riippumatta. On etsittävä säästöjä. Hyvinä työkaluina mainitsisin esimerkiksi digitalisaation.
Etävastaanotot ja nettiajanvaraukset ovat hyvä asia silloin, kun rinnalla pidetään aina saatavilla myös perinteinen face-to-face-vastaanotto ja ajanvaraus puhelimella. Porvoossahan me olemme aika ajoin ruuhkautuneen puhelinpalvelun armoilla ja tätä ongelmaa voisi helpottaa se, että osa asiakkaista saisi varattua aikansa netin välityksellä. Joka tapauksessa tärkeää on toimivien peruspalveluiden järjestämisen rinnalla etsiä rohkeastikin uusia ja tehokkaampia tapoja suoriutua asioista.
Palveluiden saatavuus
Itä-Uudenmaan hyvinvointialue on voimakkaasti kaksikielinen alue, joten palvelua on saatava kummallakin kotimaisella kielellä. Sen lisäksi me olemme alueellisesti hyvin laaja alue, meillä on paljon maaseutua ja saaristoa, joiden asukkaiden palveluntarve on myös huomioitava. Isoin kaupunki on yli 50 tuhannen asukkaan kaupunki pienimmän jäädessä alle kahteen tuhanteen asukkaaseen, joten erot kuntienkin välillä ovat huimat. Pitäisi kyetä määrittelemään sellainen yhteinen palvelutaso, joka on kaikkien saatavissa asuinpaikasta riippumatta. Erikoissairaanhoidon osalta on tehtävä kaikkemme sen eteen, että HUS säilyttää sairaalapalvelumme tulevaisuudessakin ja jopa rakentaa meille uuden sairaalan Porvooseen.
Turvallisuus ja varautuminen
Turvallisuus on asia, joka asukastutkimuksissa nousee usein ihmisten eniten arvostamaksi asiaksi. Pelastuslaitoksen toimintaedellytykset on pyrittävä turvaamaan riittävällä rahoituksella, valtiovalta ei tätä tee. Alueen valtakunnalliset riskitekijät, kuten Kilpilahden öljysatama ja Loviisan ydinvoimala on huomioitava. Yhteistyön pelastuslaitoksen ja kuntien kanssa on toimittava saumattomasti, sillä ison kriisitilanteen sattuessa kohdalle kummankin panostusta tarvitaan. Öljyntorjuntavalmius tulisi säilyttää öljyntorjuntarahaston lopettamisesta huolimatta ja jollain tavalla pitäisi pyrkiä turvaamaan myös vapaapalokuntien toimintaedellytykset.
Nämä ovat siis niitä asioita, joita minä haluaisin tulevassa hyvinvointialueen strategiassa nähdä. Kuten huomaatte, nämä ovat konkretiaa, eivät semantiikkaa. Näiden toteutuminen edellyttänee toki sitä, että meillä pitäisi olla myös riittävät mittarit, joilla voisimme seurata tavoitteiden toteutumista.
Kevin Servin, aluevaltuutettu, aluehallituksen jäsen, Itä-Uudenmaan hyvinvointialue
Kuvassa etualalla vasemmiston Mikko Nieminen ja Leo Kylätasku, takana omat aluevatuustoryhmämme jäsenet Ilkka Sillanpää, Kevin Servin, Lennu Sajomaa ja Jenni Lastuvuori.
Tänään 23. toukokuuta kokoonnuimme Haikon kartanoon järjestyksessään toiseen aluevaltuuston strategiatyöpajaan. Ensimmäisestä oli koottu viisi kärkiteemaa, joiden sisältöä nyt hieman tarkennettiin. Mielestäni viisi kärkiteemaa on himppasen liikaa, että strategialla olisi selkeä suunta. Kaksi tai kolme voisi olla toteutumisen kannalta realistisempaa.
Ryhmätyötä tehtiin pöydittäin. Meidän pöydässämme istui meidän lisäksemme vasemmisto. Kun ryhmien yhteenvetojen aika tuli, niin kuuntelin hieman kummissani sitä, että lähes jokainen pöytä lupasi kaikkea hyvää, mutta taloudellisia realiteetteja huomioitiin oikeastaan vain yhdessä tai ehkä kahdessa pöydässä. Joidenkin mielestä sellaisia ei pitäisi strategiassa edes huomioida, mutta mielestäni ne ovat tärkeitä asioita, koska strategiassahan on kyse käytännössä eräänlaisesta toimintasuunnitelmasta.
Mielelläni lukisin strategiasta, että joitain vähemmän tärkeitä asioita toteutettaisiin talouden mahdollistamissa raameissa. Tämä ei kuitenkaan kaikille sovi, koska heidän mielestään ne on silloin liian helppo jättää toteuttamatta, koska taloushan on aina tiukka. Mielestäni priosisointia pitäisi silti tehdä, koska kaikkea ei yksinkertaisesti voi toteuttaa. Työpajan ensimmäisen osan voisin tiivistää kolmeen sanaan: Kaikille kaikkea hyvää. Kuudella sanalla kuvattuna se voisi kuulostaa seuraavalta: Kaikille kaikkea hyvää, maksoi mitä maksoi.
Toisessa osuudessa ryhmät muodostettiin satunnaisesti, jolloin puolueet ja paikkakunnat sekoittuivat. Tässä osuudessa piti löytää neljä kriittistä kohtaa, joihin pitäisi eniten panostaa. Näihin liittyvät ongelmat piti tunnistaa ja kehitellä niihin ratkaisuja. Jos olin skeptinen ensimmäisen osuuden suhteen, niin tässä osuudessa tuli jo esiin sitä konkretiaa, jota kaipasin. Ryhmät olivat melko yksimielisiä suurimmasta osasta kriittisten kipukohtien suhteen, ehkä kolme päällimmäistä olivat huoli työvoiman saatavuudesta, palvelujen tavoitettavuudesta ja rahoituksen riittävyydestä.
Koska meidän pöytämme arveli, että huolet olivat kaikilla pöydillä lähes samanlaisia, niin päätimme ottaa neljännen aiheen pelastustoimen puolelta. Valitsimme otsikoksi turvallisuuden ja varautumisen, koska turvallisuus on sellainen aihe, että se nousee lähes kaikissa asukastutkimuksissa ihmisten eniten arvostamaksi asiaksi. Lisäksi ajattelimme, että pelastustoimi jää usein hieman unohduksiin pääfokuksen keskittyessä terveys- ja sosiaalipalveluihin.
Meillä on hyvinvointialueella suuren riskin riskipaikkoja, kuten Kilpilahden öljysatama ja Loviisan ydinvoimala. Sen lisäksi meihin vaikuttavat kansainväliset kriisit, esimerkiksi edesmennyt koronakriisi ja juuri päällään oleva Ukrainan sota, joka vaikuttaa myös alueemme riskitasoihin. Esimerkiksi nyt, kun venäläinen raakaöljy on pannassa, on korkea riski siihen, että öljyä aletaan siirtopumppaamaan merellä tankkerista toiseen. Sellainen aiheuttaa nykyistä korkeamman riskin öljyvahingolle.
Odotukseni tämänkään strategian suhteen eivät ole kovin korkealla, mutta toivottavasti saamme vallitseviin realiteetteihin sopeutuvan strategian, jonka toteutumisen seurantaan meillä löytyisi myös toimivat mittarit.
Kevin Servin, aluevaltuutettu, aluehallituksen jäsen, Itä-Uudenmaan hyvinvointialue
