Archives 2018

Tapaninpäivänä silmiini osui lehtijuttu, jossa Australialainen Dragon Mining Oy uhkasi Hong Kongin pörssiin jättämässään tiedotteessa tyhjentävänsä Valkeakosken kultakaivoksen, ennen kuin Suomen viranomaiset ehtivät käsitellä kaivostoimintaa koskevat ympäristövalitukset. Dragon Mining kertoi listalleottoesitteessään myös sen, että se oli hakannut Kaapelinkulmalla ympäristöluvan vastaisesti kirjopapurikkoperhosen suojametsää. Yhtiöllä on myös luvaton kaatopaikka Orivedellä.

Yllä oleva teksti on hyvä esimerkki siitä, millainen on ulkomaisten kaivosyhtiöiden moraalinen vastuu Suomen luonnosta ja sen suojelusta. Asia ei heitä tunnu kiinnostavan pätkääkään. Kun liiketoiminnasta Suomeen maksettavat verot jäävät verosuunnittelun takia lähes olemattomiksi ja malmilähteiden ehdyttyä yritystoiminta joko ajautuu tai ajetaan konkurssiin, niin hommassahan ei nykyisellään ole meidän kannaltamme juurikaan järkeä. Konkurssiin ajautuneiden kaivosyritysten ympäristösotkujen korjaaminen saattaa jäädä veronmaksajien harteille.

Kyseinen esimerkkitapaus osoittaa, että olisi erittäin tärkeää, että laki mahdollistaisi viranomaisille kaivostoiminnan pysäyttämisen valitusprosessin ajaksi silloin, kun ympäristövaikutusten voidaan katsoa olevan merkittävän negatiivisia. Ei voi olla oikein, että ulkomaiset yritykset voivat tyhjentää kaivoksia ympäristöstä välittämättä hit&run-taktiikalla. Samassa yhteydessä pitäisi miettiä myös sitä, että miten yritykset saataisiin entistä tehokkaammin vastuuseen maisemoinnista ja kaivosalueen luonnon palauttamisesta normaalitilaan kaivostoiminnan loppuessa.

Suomessa on puhuttu paljon kaivosveron tarpeellisuudesta. Kaivosveron vastustajat vetoavat siihen, että kaivosalan kannattavuuden väitetään verokikkailuista huolimatta olevan heikkoa. Heidän mielestään välilliset vaikutukset ovat riittäviä, tuovathan kaivokset työpaikkoja, lisäävät uusien palveluiden tarvetta ja piristävät elinkeinotoimintaa alueellisesti.

Minä kuulun kaivosveron kannattajiin. Minusta on väärin, että ulkomaalaiset yhtiöt voivat tehdä maavarauksia ja louhia arvometalleja lähes täysin korvauksetta. Kyse on satojen miljoonien arvoisista uusiutumattomista esiintymistä, joiden arvo vain nousee nousemistaan maailmanlaajuisen kysynnän kasvaessa. Erityisesti ns. hi-tech-metallien arvo tulee nousemaan merkittävästi niiden kysynnän kasvaessa tulevaisuudessa. Esimerkiksi sähköautojen ja kännyköiden akuissa käytettävän litiumin kysyntä tulee kasvamaan huomattavasti sähköautojen yleistyessä.

Kaivosvero tai erillinen louhittavista malmeista maksettava rojalti joko yhdessä tai erikseen toisi meille vaurautta ja mahdollistaisi myös sen, että kaivostoiminnasta syntyvät alueelliset kulut voitaisiin kustantaa siten, etteivät ne jäisi yksinomaan paikallisten kontolle. Kaivostoiminta vaatii kuitenkin ympärilleen merkittäviä sijoituksia tieinfraan ja alueen asunto- ja palveluntuotantoon. Kaivosverojen ja rojalttien avulla olisi myös mahdollista tukea ensisijaisesti kotimaisia kaivostoimijoita ulkomaisten sijaan.

Toivotan kaikille hyvää itsenäisyyspäivää vuonna 2018. Itselläni on vuosien varrella ollut erilaisia tapoja viettää itsenäisyyspäivää, mutta vain yksi niistä on muodostunut jatkuvaksi traditioksi. Nimittäin itsenäisyyspäivän soihtukulkue, johon aion osallistua jälleen tänäkin vuonna.  Siitäkin huolimatta, että media on kulkueen pyrkinyt leimaamaan äärioikeiston marssiksi. Jos tämän maan itsenäisyyden pelastamiseen tarvitaan äärioikeistoa, niin tässä tapauksessa kuulun mielelläni siihen. Etenkin, kun median mielestä kaikki kansallismielisyys ja isänmaallisuus luetaan äärioikeistolaiseksi liikehdinnäksi. Termi ”äärioikeistolainen” tarkoittaakin nykyään isänmaataan ja omaa kansaansa rakastavaa tolkun ihmistä.

Itsenäisyyspäivänä huomio kiinnittyy tai ainakin sen pitäisi kiinnittyä sotiemme veteraaneihin. Vuodet ovat vierineet ja ihmiset ovat saaneet nauttia rauhan ajasta jo pitkään. Jo niinkin pitkään, että päättäjiltä on päässyt tyystin unohtumaan se, että miksi sotia käytiin. Kun Suomen pitäisi olla itsenäinen valtio, jonka päättäjät pyyteettömästi työskentelisivät oman kansansa hyvinvoinnin eteen, niin käytännössä päättäjämme ovat rahan marionetteja, joita ohjataan EU:sta jaYK:sta käsin.  En kuitenkaan syytä näitä kahta suurta globaalia toimijaa ihan kaikesta, sillä osasyyllinen ahdinkoomme on neljäs valtiomahti, sosiaalisen median yleistyessä kuolinkamppailuaan käyvä ”valtamedia”, joka informaatiovaikuttamisellaan saa äänestäjät äänestämään itselleen epäedullisia valintoja.

Olen siitä onnellisessa asemassa, että ikäni puolesta olen saanut elää hyvin paljon suomalaiseen elämään kuuluvia nousukausia. Muistan 80-luvun kulta-ajat, jolloin suomalainen elintaso oli korkea ja ihmisillä meni hyvin. Vesisängyt ja muu turhuus löytyivät lähes joka kodista ja bensa oli ”halpaa”. Ihmisillä riitti ostovoimaa, eikä leipäjonoja näkynyt. Kunnes sitten tuli 90-luvun pankkikriisi ja siitä lähtenyt alamäki, joka ei näytä päättyvän vieläkään.

Kaikesta huolimatta emme olisi Suomi ilman sotiemme veteraanien, lotta-järjestön ja muiden vapaaehtoisesti maanpuolustukseen osallistuneita tahojen panosta. Siviilipalvelusmiehiä ja totaalikieltäytyjiä ei tuolloin kai juurikaan ollut, mutta maanpuolustukseen osallistuttiin myös kotirintamalta käsin, yhteiskunnan tulee toimia myös vaikeinakin aikoina. Toivon, että yhä useampi ihminen avaisi silmänsä ja havahtuisi näkemään nykyisen globaalin kehityksen vaarat. Nykyinen meno ei voi jatkua.

Poliittisessa kentässä on tapahduttava muutos, jonka toivoisin näkeväni meidän perusuomalaisten puolueen lisäksi muissakin puolueissa. Nykyinen liberaali linja ei voi jatkua, jos ajatuksena on viettää itsenäisyyspäivää vielä tulevinakin vuosina. Toivotan hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Eduskuntavaaliehdokas Kevin Servin

Tänään meillä oli Porvoossa avoimien ovien päivät sekä aikuissosiaalityön tiloissa, että maahanmuuttajapalveluiden tiloissa. Aikuissosiaalityön puolella en hirveän kauaa ehtinyt aikaani kuluttaa, kun minut jo saateltiin maahanmuuttajapalveluiden puolelle.

Ensimmäinen ja silmiinpistävä asia tässä Porvoossa jo 30 vuotta toimineessa paikassa oli se, että suurimmat maahanmuuttajaryhmät loistivat poissaolollaan täysin. Paikalla ei näkynyt niin venäläisiä, kuin virolaisiakaan, en kyllä bongannut joukosta yhtään aasialaistakaan. Palvelun asiakaskunta näyttääkin koostuvan lähinnä irakilaisista, afgaaneista, syyrialaisista ja afrikkalaisista. Lähinnä juurikin niistä ryhmistä, jotka tilastollisesti kotoutuvat huonoiten. Tämä taitaa olla palveluiden jatkumisen kannalta se oleellinen juttu, jos kotoutuminen olisi yhtä tehokasta kuin venäläisillä ja virolaisilla, niin ei koko toimistoa olisi olemassakaan.

Valitettavasti ihmisiä oli paikalla todella paljon ja henkilökunta vaikuttikin kaiken aikaa niin kiireiseltä, etten viitsinyt esittää tarkentavia kysymyksiä toimiston toiminnasta. Ovienpielissä olevista nimikylteistä kuitenkin päättelin, että tämä on se paikka, joka pitää huolen siitä, että varmasti mikään toimeentuloon ja etuuksiin liittyvä asia ei jää hoitamatta. Ikään kuin paremman palvelun sosiaalitoimisto.

Tarjoilu oli tutun kotimaista, tarjolla oli kahvia, mehua ja täytekakkua. Siitä nauttiessani siirryin nurkkaukseen, jossa soitettiin jotain vierasperäistä musiikkia ja tanssittiin. Seurasin esitystä mukavan tovin, mutta en kuitenkaan päässyt sellaiseen iloiseen ”hurmokseen”, mihin osa suomalaisistakin näyttää pääsevän. Tämä oli nyt sitä iloista musisointia, tanssia ja yhdessä oloa, jota meille Suomeen joudutaan ulkomailta asti tuomaan.

Päätin poistua paikalta, sillä tunsin oloni hieman vieraaksi paikassa, jonka väestä suurin osa oli ulkomaalaisia. Poistuin paikalta samalla hissillä YLE:n naistoimittajan kanssa. Hississä hän esitti minulle ihmettelevään sävyyn kysymyksen, että mitä minä tein siellä. Vastasin, että pitäähän minun kaupunginvaltuutettuna tuntea palvelut, joita kaupunki tarjoaa. Hänelle ehkä oli uutta se, että me perussuomalaiset myös tutustumme niihin asioihin joista me puhumme.

No mitä jäi käteen tästä vierailusta..? Lähinnä tunne siitä, että paikka on nimetty täysin väärin. Jos suurimmat maahanmuuttajaryhmät loistavat poissaolollaan ja enemmistö väestä koostuu iloisesti itämaisen musiikin tahdissa jammailevista lähi-idän ihmisistä, niin maahanmuuttajapalveluiden sijasta voitaisiinkin puhua vaikkapa lähi-idän kultturien edistämiskeskuksesta. Meillä on Suomessa noin 400 kuntaa ja jos niissä suurimmalla osalla on vastaavanlaisia keskuksia, niin tässä touhussa on silloin valtava määrä suomalaisten veroeuroja kiinni näissä maahanmuuttajapalveluiden suojatyöpaikoissa. Miksi näitä palveluita ei voida tarjota jo kotoutumisenkin nimissä samoilta luukuilta kuin kantasuomalaisillekin?

Viime aikoina on taas saanut lukea jos jonkinlaisista henkeen ja terveyteen kohdistuvista rikoksista. Yhteistä näille kaikille on se, että rikoksiin sisältyy sellaisia piirteitä, jotka ovat kotoisin vieraista kulttuureista.

Ensimmäisenä esimerkkinä mainittakoon vaikkapa 19-vuotiaan joukkoraiskaus Seinäjoella. Joukkoraiskaukset olivat erittäin harvinaisia ennen viimeisintä maahanmuuttokriisiä. Toiseksi esimerkiksi nostan porilaisen seurakuntavaaliehdokkaan tekemän murhan, jossa hän irroitti tai ainakin yritti irroittaa uhrin pään teloitustyylisesti. Pään irroittaminen kuuluu vahvasti erään tietyn vierasperäisen uskonnon harjoittajien rituaaleihin. Kolmanneksi esimerkiksi nostan Oulun yliopistollisessa keskussairaalassa kahden ihmisen toimesta tapahtuneen potilaaseen kohdistuneen raiskauksen. Tekijöiden etnistä taustaa ei ole kerrottu julkisuuteen, mutta teon poikkeuksellisuudesta voimme hyvin päätellä sen kuuluvan vieraaseen kulttuuriin. Näitä riittää, yhteiskuntamme on selkeästi muuttunut turvattomampaan suuntaan.

Mitä sitten pitäisi tehdä näiden tämän kaltaisten tapausten ehkäisemiseksi? Itse olen vahvasti sitä mieltä, että rikoksiin syyllistyneiden turvapaikanhakijoiden turvapaikkaprosessi pitäisi pysäyttää välittömästi ja heidät tulisi välittömästi palauttaa kotimaihinsa sikäli kun se on mahdollista. Jo turvapaikan saaneiden kohdalla voitaisiin arvioida rikoksen vakavuutta. Ylinopeussakkoja ei yleisesti pidetä vakavina, mutta henkeä ja terveyttä uhkaavista rikoksista, kuten raiskauksista, pahoinpitelyistä, tapoista ja murhista pitäisi seurata turvapaikan peruuttaminen ja vankeustuomiota seuraava välitön karkottaminen.

Muistutan vielä,että GCM-sopimuksen hyväksyminen vaikeuttaa merkittävästi meidän mahdollisuuksiamme kamppailla vieraista kulttuureista peräisin olevia yhä raaistuvia rikoksia vastaan.

Sopimus tuo siirtolaisille paljon oikeuksia, mutta ei lainkaan velvollisuuksia. Koska mediamme lähes systemaattisesti vaikenee GCM-sopimuksesta, niin ajattelin hieman vielä valottaa sopimuksen sisältöä ja luonnetta. Mikäli aikaa, mielenkiintoa ja kielitaitoa löytyy, niin sopimuksen englanninkieliseen versioon voit tutustua täällä.

Kiistanalainen asia on sopimuksen sitovuus. Väitetään, ettei sopimus ole sitova, mutta saksalainen BZ-lehti on löytänyt siitä 157 kohtaa, jossa sopimukseen jollain muotoa sitoudutaan. Ulkoministeri Soini taas väittää, ettei kyseessä ole sopimus, vaan asiakirja. Mielestäni on samantekevää, mitä nimitystä käytetään, allekirjoitus on osoitus sitoutumiselle. Sitoutumisesta kertoo sekin, että sopimus velvoittaa raportoimaan sen toteutuksesta neljän vuoden välein, ensimmäisen kerran vuonna 2022.

Sopimuksessa pyritään puuttumaan ihmissalakuljetukseen avaamalla siirtolaisille laillisia reittejä. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että siirtolaisten edellytyksiä maahanmuuttoon parannetaan. Puheet siitä, että sopimus ei sallisi laitonta maahanmuuttoa, ovat osittain oikean suuntaisia. Nimittäin nykyisin laittomaksi luokitellusta maahanmuutosta ollaan tekemässä laillista, maahanmuutosta ollaan tekemässä ihmisoikeus. Kuka tahansa voi muuttaa mihin tahansa. Tarkoituksena on mitä todennäköisimmin siirtää Afrikan liikakansoituksesta kärsiviltä alueilta heikompi väestönosa eurooppalaisten lihapatojen ääreen.

Kotouttaminen näyttelee suurta roolia sopimuksessa, eikä liene tule yllätyksenä, että ns.posittivinen diskriminaatio on keinovalikoiman kärjessä. Ohituskaistoja tullaan käyttämään niin perustoimeentulossa, työelämään siirtymisessä kuin myös koulutuksessa. Yrityksen perustamista pyritään helpottamaan, samoin muodollisesti tuntemattomia koulutuksia hyväksymään. Viharikoksista tullaan rankaisemaan ja rasismin paljastamiseen kehotetaan.

Huomionarvoinen seikka on sekin, että myös mediaa pyritään ohjailemaan. Rasismiin tai ”vihapuheeseen” syyllistyneiltä medioilta pyritään katkaisemaan tuki. Tämä tosin ei monellekaan tullut yllätyksenä, mediahan toimii jo nyt YK:n talutusnuorassa, eikä tasavertaisesta tiedonvälityksestä ole kohta jäljellä kuin muisto vain.

Tähän mennessä Puola, Yhdysvallat, Unkari, Itävalta ja Australia ovat ilmoittaneet kieltäytyvänsä allekirjoittamasta sopimusta. Sveitsissä halutaan kansanäänestys asiasta. Tanska on voimakkaasti kritisoinut sopimuksen sisältöä ja harkitsee Australian tavoin jättäytymistä sopimuksen ulkopuolelle.

Saksassa media käy kiivasta keskustelua asiasta ja liittopäivät on sensuroinut 19 kappaletta siirtolaissopimukseen liittyviä kansalaisaloitteita vedoten kulttuurin ja kansainvälistymisen vaarantumiseen. Meillä Suomessa Kansallismielisten liittouma on perustanut sopimusta vastustavan nettiadressin, jonka voit allekirjoittaa täällä. Adressi on noussut nopeaan tahtiin vuoden suosituimmaksi nettiadressiksi.

Rajoittamaton maahanmuutto on uhka suomalaiselle kulttuuriselle ja sosiaaliselle tavalle elää, sekä tuhoaa länsimaisen hyvinvointimme. Suomi ei tarvitse turvallista, järjestelmällistä ja jatkuvaa maahanmuuttoa, vaan kaikkea maahanmuuttoa tulee ylikansallisten sopimusten sijaan toteuttaa kansallisella lainsäädännöllä.

Sain eräältä taholta kutsun osallistua Porvoossa 17. lokakuuta järjestettyyn asunnottomien yöhön. Mietin hetken, että olisiko osallistuminen hieman tekopyhää, kun ainakin periaatteessa ratkaisun avaimet ovat meillä päättäjillä. Päätin kuitenkin osallistua, sillä me perussuomalaiset olemme aina pyrkineet pitämään suomalaisten vähäosaisten puolia. Verkostoitumisen kannalta osallistuminen on hyväksi, tällaisissa tilaisuuksissa on hyvät mahdollisuudet luoda suhteita näiden asioiden parissa työskenteleviin henkilöihin.

Jälleen tänäkin vuonna päällimmäisenä mieleen tuli kysymys siitä, että miksi me oman maamme vähäosaisten sijaan roiskimme rahaa ulkomaille..? Meillä on varaa rakentaa tuulimyllyjä Afrikkaan ja rakentaa kirjastoja Somalimaahan, mutta meillä ei näytä edelleenkään olevan varaa oman maamme vähäosaisten auttamiseen.

Viime vuonna näihin aikoihin me hämmästelimme sitä, että maassamme noihin aikoihin lopetettiin lukuisia hiljentyneitä vastaanottokeskuksia. Monet meistä perussuomalaisista ehdottivat niiden muuttamista asunnottomien yömajoiksi, mutta ketään muuta se ei näyttänyt kiinnostavan. Edelleen en voi kuin hämmästellä, että maastamme löytyy ympärivuorokautisia täysihoidolla varustettuja yömajoja ulkomailta tulleille turvapaikanhakijoille, mutta ei juurikaan löydy vastaavanlaisia palveluja oman kansamme vähäosaisille.

Yksi asia on kuitenkin varmaa. Asunnottomuus on poliittinen tahtotila. Jos me kykenemme järjestämään ympärivuorokautisia täydellä ylläpidolla varustettuja majoituskeskuksia yli 30 tuhannelle maahamme saapuneelle turvapaikanhakijalle, niin kyllä me pystyisimme järjestämään sen saman hieman reilulle 7 tuhannelle kotimaiselle asunnottomallekin. Ikävä kyllä, maassamme valtaa pitävät tällä hetkellä globalistit.

Mietinnässä rajuja ilmastotoimia.

IPCC on odotetusti julkistanut väliraportin, jossa se povaa suuria ongelmia, ellemme välittömästi ala toimenpiteisiin. Toimenpiteiksi on ehdotettu mm. hiiliveroja, jotka olisvat suuruusluokaltaan niin rankkoja, että teollisuus saataisiin niiden avulla pakotettua nollapäästöihin. Käytännössä tämä tarkoittaisi teollisuuden kustannustaakan kasvua ja sitä kautta jarruttaisi vientiä.

Vienti on taas meille elintärkeää, sillä sen tuotoilla pitäisi kyetä maksamaan ylisuureksi paisuneen julkisen sektorin kustannukset. Enkä nyt tarkoita sosiaalista pääomaa tuottavaa tärkeää väkeä, kuten poliiseja ja hoitajia, vaan lähinnä sitä suurta virkamiesporrasta ja ylisuuria johto-organisaatioita. No, jokainen ymmärtänee, että jos vienti ei vedä, niin teollisuuskin siirtyy sinne, missä se kykenee toimimaan sellaisella kustannustasolla, että sen kilpailukyky säilyy. Eli se siirtyy sinne, missä saastuttaminen on kontrolloimatonta.

Muita huomionarvoisia toimia on luonnollisesti autoilun verottaminen. Etenkin, jos auto sattuu olemaan kansalaisillemme tyypillinen hieman ikääntyneempi polttomoottoriauto. Verotus on luonnollisesti kevyempää valmistusvaiheessa jättimäisen hiilijalanjäljen omaavien sähköautojen ollessa kyseessä, koetaanhan muualla tuotettu energia sähkönsiirtohäviöineen puhtaammaksi silloinkin, kun se tuotetaan fossiilisilla polttoaineilla. Varmasti tulemme myös näkemään erilaisia ruuhkamaksuja, kunhan ensin saadaan niitä kunnon ruuhkia aikaiseksi muuttamalla pääkaupunkiseudun leveät sisääntuloväylät kapeiksi kaupunkibulevardeiksi.

Myös kulttuuriimme voimakkaasti kuuluvaa puunpolttoa halutaan rajoittaa siitäkin huolimatta, että se on lämmitysmuotona edelleenkin hyvin suosittu, sillä puu on uusiutuva energiamuoto ja sopii olosuhteisiimme hyvin. Saunominen katsotaan kuitenkin turhaksi energian tuhlaamiseksi. Varmasti tästäkin asiasta joku saa vielä hyvän bisneksen, kun alkaa tuottamaan päästönormit täyttäviä lämmityskamiinoita ja kiukaita. Jotenkin tulee Sipilän paskalaki mieleen.

Energiamuodoista ilokseni ydinvoima oli mainittu, mutta aurinko- ja tuulisähkön osuutta oli kaavailtu nostettavaksi jopa 80 prosenttiin. Entuudestaan me tiedämme, että mitä lujempaa tuulimyllyt pyörivät, sitä kalliimmaksi se tulee veronmaksajille. Ilman tuulivoimatukea eivät myllyt pyöri. Aurinko- ja tuulienergia toimivat oloissamme huonosti silloin kun energiantarpeemme on suurin. Käytännössä ne tarvitsevat aina rinnalleen toisen järjestelmän, jolla energia tuotetaan silloin, kun aurinko ei paista, eikä tuule. Jokainen voi vain arvella, mikä on kahden päällekkäisen energiantuotantojärjestelmän rakentamisen hiilijalanjälki. Erityisesti tuulivoimaloiden rakentamisen hiilijalanjälki on jo muutenkin niin valtava, etteivät tuulimyllyt kykene sitä säästämään koko elinkaarensa aikana.

Lihansyönti on toki yksi suurista synneistä, eikä kriisitilanteissa tärkeää elintarvikeomavaraisuuden takaavaa maatalouttakaan katsota hyvällä. Grillissä tirisevä mehukas kunnon pihvi aiheuttaakin aina suunnatonta katkeruutta kasvissyöntiin hurahtaneiden keskuudessa, eikä kumma, sillä kovasta yrityksestä huolimatta he eivät ole kovinkaan hyvin onnistuneet jäljittelemään liharuokien makua. Itse toki ihmettelen kovasti, että miksi kasvissyöjillä on niin kova tarve jäljitellä liharuokien makuja.

Suomi on tehnyt näissä talkoissa jo ihan riittävästi. Jos me lähdemme kiristämään jo entuudestaan tiukkoja päästönormeja, niin me tuhoamme suomalaisen kulttuurin ja tavan elää. Tuhoamalla teollisuuden kilpailukyvyn me teemme Suomesta kehitysvaltion. Se lienee joillakin tavoitteenakin. Kun luen YK:n kestävän kehityksen ohjelmia, niin tulen miettineeksi, että onko se kestävän kehityksen maailma lainkaan sellainen, jossa ihmiset haluavat elää..? Kun katsoo Kiinan, Intian, Aasian ja kolmansien valtioiden saastuttamista, niin länsimainen ilmastonmuutosvouhotus näyttäytyy lähinnä isona vitsinä.

Virallinen blogini osoitteesta https://kevinservin.wordpress.com/ siirtyy nyt tänne uudelle sivustolle. Käytännössä vanha blogi vanhoine teksteineen jää lepäämään vanhaan sijaintiinsa ja uudet jutut julkaistaan ainoastaan tässä uudessa blogissa. 

Blogi on minulle paikka, johon kirjoitan pääasiassa sellaisia tekstejä, joiden haluan säilyvän myöhempää käyttöä varten. Tästä johtuen päivitystahti on melko verkkainen. Ajankohtaisiin asioihin otan kantaa enemmän Facebookissa ja pysyäksesi ajan tasalla suosittelenkin siirtymään poliitikkosivuni tykkääjiin. Facebook-sivuni löydät täältä.

Sivusto on työn alla.